Vaihtelevaa vauhtia

Takana varsin mielenkiintoinen ja arvaamaton kisaviikonloppu Virossa. Toisinaan vauhti oli olematonta, välillä liian kovaa, jalat olivat hyvät ja todella huonot. Kaikkea tätä sisälsi kokonaisuudessaan Estonian Cycling Weekend.

Perjantaina oli vuorossa Tallinna-Tarto (1.1), tiedossa 180km pelkkää tasamaata. Kilpailu oli ehkä erikoisin ja helpoin ikinä ajamani kilpailu, kiitos kuuluu jäätävälle vastatuulelle ja isoille joukkueille, jotka halusivat viedä kisan ratkaisun massakiriin. Tosiaan kilpailu päättyi massakiriin johon myös allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan osallistua, mutta kokemattomuus ja hieman väärä sijoittautuminen kostautuivat lopussa ja tuloksena oli 32:s sija.

Lauantaina ajettiin Tarto GP (1.1), jolla oli pituutta 187km. 15 kertaa 12,5km kierros parilla pienellä mäellä höystettynä oli jo etukäteen tiedetty hyvin rankaksi kisaksi ja kovatasoinen kilpailijakaarti ei helpottanut asiaa yhtään. Kisa lähti kunnolla käyntiin jo 2km kohdalla ensimmäisessä "mäessä" ja ampaisin mukaan irtiottoon, joka tuli lopulta ratkaisemaan koko kilpailun voiton. Alussa porukkamme oli reilun 10 ajajan suuruinen, mutta kasvoi lopulta 23 kuskin kokoiseksi parin ensimmäisen kierroksen aikana. Muista suomalaisista mukaan pääsi myös Kimmo, mutta muut jäivät harmittavasti pääjoukkoon. Tällä porukalla matka taittui tasaisen tappavaa vauhtia melkein kolmen tunnin kohdalle, jolloin alkoi viikatemies heilua, kun isot pojat eli mm. Rein Taaramäe ja Rene Mandri alkoivat lisätä vauhtia radan nousuissa. Kierrosta myöhemmin Mandrin iskiessä ensimmäisessä mäessä omat jalat räjähtivät aivan totaalisesti ja kärki karkasi osaltani. Päädyin sitten loppukisan ajaksi kitumaan kahdeksan ajajan porukkaan. Oman porukan loppukirissä mokasin ehkä hieman, kun avasin kirin liian myöhään. No tuloksena kuitenkin 18:s, joka näissä karkeloissa oli hyvä saavutus ja olin itsekin siihen tyytyväinen. Kisan jälkeen mies oli aivan loppu, 185km irtiotossa teki näköjään tehtävänsä.

Sunnuntaina ajettiin vielä 135km pituinen Rattaralli eli kisa/kuntoajo. Omat jalat tosiaan jäivät edellisenä päivänä reitin varrelle eikä tavoitteena ollut enää muuta kuin päästä ehjänä maaliin, jossa onnistuinkin. Onneksi sentään Jukka ja Matti pystyivät ajamaan ja tuloksena sijat 8. ja 9. maajoukkueelle.

Sunnuntaina piti vielä matkustaa takaisin Suomeen ja maanantaina junalla kohti Joensuuta. Kokonaisuudessaan tuloksellisesti ihan kohtuullinen, mutta erittäin rankka reissu, miehestä vietiin mehut aivan viimeistä tippaa myöten. Mutta kun tästä palautuu niin uskon, että mies on taas entistä kovemmassa kunnossa tulevia koitoksia ajatellen.

Paluu kilpailuihin

Lähes kolmen viikon jälkeen on aika palata taas blogin pariin. Välillä aika on mennyt kuin siivillä, mutta joskus päiväkin on tuntunut ikuisuudelta. Kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä vatsatauti ja sen aiheuttamat ongelmat pitkittyivät sen verran paljon, että Ruotsin kisaviikonloppu meni sivu suun. Onneksi nyt viimein kaikki näyttää olevan kunnossa, kun vuorossa on perjantaina Tallinna-Tarto (1.1) ja lauantaina Tarto GP (1.1).

Palataan hieman viime viikkoon, kun pääsin taas kisojen makuun 26 päivän tauon jälkeen, pitkä aika ilman kisoja tähän aikaan vuodesta. Luvassa oli Jurmala GP (1.2), pituutta 192km ja ajajia viivalla hieman yli 100. Lähdin kisaan ilman suurempia odotuksia, koska kunto oli aika kysymysmerkki ja pitkä kisatauko ennen kovatasoista kisaa ei ole ikinä hyvä juttu.

Vauhtia kisassa oli aivan riittämiin, ensimmäiset kaksi tuntia taivallettiin 47km/h keskinopeudella. Tämän jälkeen kisaa alettiin vasta ratkomaan, kun tykittelyt alkoivat. Tätä kesti reilu tunti kunnes kärkeen pääsi muodostumaan noin 20 hengen ryhmä, mutta allekirjoittanut ja kaikki muutkin joukkueen ajajat onnistuivat missaamaan tämän. Loppumatka taivallettiin pääjoukossa ja tuloksena oli mitäänsanomaton 45:s sija.

Lauantaina ajettiin vielä reilu 130km pituinen kuntoajo/kisa. Heti startin jälkeen kärkeen muodostui ryhmä, jossa olivat mukana myös seurakaverini Paavo ja Ilari. Irtiotto sai eroa taakse minuutin verran, mutta noin 30km ennen maalia vetohalut loppuivat ja tykittely alkoi. Paavo pääsi ryhmästämme irti viiden muun ajajan kanssa, kun Ilarin kanssa jäimme taakse odottelemaan takaa tulevaa porukkaa, joka oli jo aivan lähellä. Kun tulimme kiinni alkoi uudestaan tykittely ja ryhmä meni ainakin kolmeksi palaseksi, joista Mikko onnistui pääsemään ensimmäiseen, Ilarin kanssa jäin kakkosporukkaan, jossa loppukisa sujuikin rattoisasti. Ajattelin kokeilla lopussa miten kiri irtoaa ja olin oman porukan toinen ja kisan 25:s. Paavo otti tutun turvallisen viidennen sijan ja Mikko ajoi 20-parhaan joukkoon, joten kisa sujui huomattavasti eilistä paremmin.

Tuloksellisesti kisaviikonloppu oli omalta osaltani aika mitäänsanomaton, mutta parempaankin olisi ollut tällä kunnolla mahdollisuudet. Nyt vain palautellaan viikonlopun rasituksista ja valmistaudutaan Viron kisoihin. Vielä eilen kroppa oli aika pahasti hajalla, mutta tänään alkoi ajaminen taas tuntua hyvälle, joten toivottavasti pyörä liikahtaa perjantaista alkaen entistä kovempaa.

Tulevia kisoja

Taas on vettä joessa virrannut sen verran, että toukokuu on koittanut. Katseet on nyt suunnattu kohti kuukauden ja ehkä koko kauden tärkeimpiä kilpailuja. Alkukauden kisat ovat vain olleet valmistautumista näihin koitoksiin, jotka ovat tasoltaan aivan eri luokkaa kuin tähän mennessä ajetut kilpailut.

Tässä kuussa on siis ohjelmassa neljä UCIn Europe Tour-sarjan kisaa. Ensimmäisenä on vuorossa 14.5 Suomen maajoukkueen kanssa ajettava Scandinavian Race (1.2). Viikkoa myöhemmin Latviassa TWD-Länkenin paidassa Jurmala GP (1.2). Toukokuu huipentuu maajoukkeessa ajettavaan Estonian Cycling Weekendiin, johon sisältyvät Tallinna-Tarto GP (1.1) ja SEB Tarto GP (1.1).

Näistä kilpailuista olen ajanut ainakin osittain kaikki muut paitsi Jurmala GPn, joten on tasan tarkkaan tiedossa mitä odottaa. Luvassa siis lähes 200km vauhdikasta menoa kovassa seurassa.

Kunto alkaa olla taas sillä tasolla kuin kuuluukin, mutta ilmassa leijuu pieniä kysymysmerkkejä parin asian suhteen, jotka voivat vaikuttaa ajamiseen aika radikaalisti. Toivottavasti nämä eivät tule vaivaamaan kyseisissä kisoissa, jotta tulosta tulee ja voidaan ottaa yksi askel eteenpäin matkalla kohti ammattilaispyöräilijän uraa.

Jos jotain kiinnostaa niin http://www.tartumaraton.ee/index.php?sisu=tekst&mid=2300&lang=eng em. linkistä pääsee katsomaan Estonian Cycling Weekendin alustavaa lähtölistaa. Vähänkin pyöräilyä seuranneet huomaavat, että menestys kyseisissä kisoissa ei tule aivan vahingossa, varsinkin kun kisoissa on paikalla näin tasokasta porukkaa.