Yksi reissu taas takana, tällä kertaa tuloksellisesti omalta osaltani aika köyhä, mutta onneksi SFI:n muut ajajat paikkasivat tätä oikein mainiosti. Vain yhtenä päivänä joku tiimistä ei eksynyt podiumille, joten aika kivasti se joukkueelta meni. Seuraavaksi hieman tarkempaa höpötystä etapeista.
Kilpailu alkoi maanantaina reilulla kolmen kilometrin pituisella prologilla joka päättyi lyhyehköön mäkeen. Oma meno oli aika velttoa ja vauhdinajko melko huono, tuloksena 17:s sija. Ylihärkä Samuel otti heti podiumpaikan toisella sijalla, joten kisa lähti mukavasti käyntiin.
Tiistaina oli vuorossa ensimmäinen maantie-etappi vaihtelevalla ja mukavalla kierroksella. Irtiottoja oli matkan varrella muutama, mutta vasta kisan loppupuolella kärkeen irtautui hieman isompi porukka. Sinne eksyi mukaan myös meidän Risto pienen käskytyksen jälkeen. Keltapaidan saaneet Falkjöpingin jätkät siis joutuivat vetotöihin ja me muut saimme tarkkailla tilannetta pääjoukon suojista. Pienenä yllätyksenä hatka meni kuin menikin maaliin asti vaikka viimeisellä kierroksella tilanne näytti aika epävarmalta. Loppukirissä Ripa otti toisen sijan, miestä kyllä harmitti aika paljon niukka häviö, mutta tulos oli taas hyvä vaikka GC:ssä tulikin minimaalista takapakkia.
Keskiviikon etappi oli kokonaiskisan kannalta ratkaiseva ja siinä koko joukkue ei onnistunut aivan odotetulla tavalla. Kova alkuvauhti, sateinen ja kylmä keli hajoitti porukan jo kisan alkuvaiheessa. SFI:stä kärkeen pääsivät Ilari ja Kristjan, mutta muut jäivät taakse. Ilmo ja Krisse joutuivat lopussa taipumaan hieman, joten kärkisijat jäivät tällä kertaa saavuttamatta ja me muut saavuimme maaliin useita minuutteja kärjen jälkeen eli GC oli periaatteessa menetetty. Katseet käännettiin siis täysin etappivoittojen saavuttamiseksi.
Torstai valkeni kirkkaana ja lämpimänä, hyökkäysvaihde sekä tempopuku oli laitettu päälle, joten odotin korttelia innolla vaikka reitti olikin muuttunut melko helpoksi. Tuli riehuttua joko pienessä hatkassa tai soolona usemman kierroksen ajan ainakin kolme kertaa, mutta tuuri ei vain tällä kertaa ollut puolellani, jalkaa olisi ollut vaikka voittoon. No onneksi Samuel hyödynsi omat riehumiseni ja iski irti ja tämä hatka meni menojaan maaliin asti, tuloksena hieno etappivoitto, on se Samuel kyllä kone! Koko SFI:n joukkueelta hyvin ajettu kortteli, aivan kuin oppikirjasta.
Perjantaina oli vuorossa ainakin huhujen mukaan koko kisan kovin etappi, muutama mäki hiekkatiellä maustettuna. Kisa lähti vauhdikkaasti käyntiin ja parin hyökkäyksen jälkeen löysin itseni taas irtiotosta. Seurana oli mm. Risto, Anton, pari tuttua ruotsalaista ja yksi sakemanni. Valitettavasti ruotsalaisilla ei ollut mitään hajua miten irtiotossa pitäisi ajaa ja vetotyöt alkoivat kuormittua äkkiä parin ajajan harteille. Kun saavuimme reitin pisimmän mäen alle niin päätin vetää sen vähän reippaammin, jotta pääjoukko ei ajaisi meitä kiinni. Mäen päällä vilkaisin ensimmäistä kertaa taakseni, koska vauhtia olisi kiristettävä. Ihmetykseni huomasinkin, että muu hatkaporukka oli tippunut suoraan vetoon ja pian pääjoukko tulikin takaa kiinni.
Onneksi Samuel oli taas hereillä ja hyödynsi oman riehumiseni ja iski irti norjalaisen sekä Mannisen kanssa. Keltapaidan joukkue oli tähän kokoonpanoon tyytyväinen, joten se päästettiin menemään, koska uhkaa kokonaiskisan kannalta ei ollut. Porukka sai nopeasti eroa reilun 6minuuttia, mutta noin 60km ennen maalia pääjoukko alkoi laittaa lisää kaasua ja ero alkoi pienentyä nopeasti. Pääjoukkokin meni viimeisellä kierroksella enemmän tai vähemmän palasiksi, mutta irtiotto meni maaliin juuri ja juuri, eroa jäi lopussa melko vähän. Voiton korjasi Manninen ja ylihärkä Samuel oli taas toinen, hyvä etappi suomalaisille. Itse koitin vielä lopussa taistella neljännestä sijasta, mutta motti iski 200m ennen maalia ja haaveet kohtuullisesta sijoituksesta katosivat kuin pieru Saharaan...
Lauantaina oli vielä vuorossa 14km pituinen tempo. Tavoitteena oli koittaa ajaa tempoa kerrankin edes kohtuullista vauhtia, mutta sekään ei onnistunut. Onneksi Samuel oli taas vaihteen vuoksi kauheassa iskussa ja nappasi toisen sijan sekä varmisti samalla pistekisan voiton vaikkei mikään kirimies olekaan.
Summa summarum, reissu meni SFI:n joukkueelta keskiviikkoa lukuunottamatta erittäin hyvin, mutta henkilökohtainen menestys jäi puuttumaan. Pienellä tuurilla sitäkin olisi voinut tulla, mutta turha mussuttaa asiasta, koska se on aivan täyttä spekulointia. Kiitos koko reissussa mukana olleelle porukalle, järjestelyt toimivat erittäin hyvin ja kukaan ei tainnut edes polttaa hermojaan lopullisesti allekirjoittaneeseen.
Starttiviivalla ollaan seuraavan kerran varmaankin Lauri Ausin muistoajossa, sitä ennen syödään omeprazolia puurokauhalla ja levätään, että mies saadaan taas iskuun.
