Ohi on

Porvoon ajoista alkanut ja Saarenmaalle loppunut kuuden päivän kisasetti on vihdoinkin ohi ja täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan oli aika raskas reissu. Kuuteen päivään mahtui hyviä ja ei niin hyviä suorituksia, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen itseni ja myös joukkueeni puolesta.

Kisaputken aloitti jo lähes legendaarinen Porvoon Ajot, matkaa 180km ja lämpöä riitti vaikka muillekin jakaa. Ensimmäiset 100km ajeltiin vähän rauhallisempaa vauhtia, kunnes irtiotto haluttiin ajaa kiinni ja silloin allekirjoittanutkin joutui jo töihin. Irtioton kiinni tulemisen jälkeen, maalimäen kohdalla, Kellu,Paavo ja Jukka iskivät lisää kaasua ja peloton räjähti pieniksi palasiksi. Itse päädyin loppukisaksi kakkosporukkaan, sen verran vetotyöt painoivat jaloissa ettei kolmikon mukaan ollut asiaa.Kakkosporukka ei saanut kärkeä kiinni ja loppukirissä onnistuin vielä nappaamaan kirivoiton ja siten kolmannen sijan, kun Jukka tippui harmittavasti kärkiporukasta selkäongelmien takia.

Jo heti sunnuntaina matkasimme Viroon, koska Saarenmaa Velotuur alkoi heti maanantaina, jolloin vuorossa oli 20km joukkuetempo ilman mitään aika-ajo välineitä. Joukkuetempo meni aika odotusten mukaan ja otimme 1½ minuuttia turpaan kärkijoukkueelle, ei huonosti mutta ei mitään erikoisen hyvääkään eli katseet käännettiin koko porukalla tiistain 135km maantie-etapille. Normaalista poiketen ensimmäisellä etapilla porukka ei mennyt missään vaiheessa palasiksi sivutuulessa tai hiekkamäessä, mutta onnistuimme sössimään kunnolla, kun irti pääsi yhdeksän hengen melko nimekäs ryhmä ja omaa edustusta ei siellä ollut. No tämä tiesi aika rajusti hommia koko porukalle, Mikkoa lukuunottamatta, josta tehtiin tiimin ykköskuski. Itsekin tuli huhkittua pääjoukon keulilla enemmän tai vähemmän yksin reilu tunti, joka tyhjensi jalkoja melko paljon, mutta onneksi irtiotto tuli kiinni ja siten Mikko säilytti mahdollisuuden hyvään GC-sijoitukseen.

Keskiviikkona piti olla vain pitkä Viljandista Raplaan päättyvä etappi, mutta se muuttuikin kahdeksi reilun 60km pituiseksi "välietapiksi". Eilisestä viisastuinena olimme sopineet, että yksikään irtiotto ei lähde ilman omaa miestä, koska enää ei ollut varaa tehdä ylimääräistä työtä. Tässä onnistuimmekin erinomaisesti molemmilla etapeilla. Ensimmäisen "välietapin" alussa päätin kokeilla jalkoja ja 11-piikkinen hetkeksi laulamaan ja päivän irtiotto olikin muodostunut. Seitsemän hengen porukalla saimme nopeasti pääjoukkoon 2½ minuutin eron, kunnes AlphaBaltic ja Team Peloton alkoivat takaa-ajon. Seurasi tuskan täyttämiä kilometrejä irtiotossa, kun etumatka pieneni sekuntti sekunnilta. 10km matkaa maaliin ja etumatkaa 20sekuntia eroa, tilanne ei vaikuttanut kovin hyvältä. Onneksi pääjoukossakin vetomiehet alkoivat loppua ja porukkamme pysyi karussa. Loppukirissä jalkaa oli vielä ihan hyvin, vaikka etapin keskinopeus oli yli 47km/h ja tuloksena oli ansaittu etappivoitto ja hetkeksi saatu kirikilpailun paita.

Reilu tunti taukoa ja toinen etappi alkoi melkoisella vauhdilla ja sateella höystettynä. Aamusta viisastuneena irtiottoa ei päästetty menemään heti alusta vaikka yritystä oli paljon. Loppujen lopuksi välikirin jälkeen kärkeen irtaantui pieni poruka, jossa oli ykköskuskimme Mikko. Tämä porukka sai nopeasti etumatkaa pääjoukkoon, koska siellä oli edustus kaikista hyvistä joukkueista, joten pääjoukossa ei töitä hirveästi paiskittu. Mikon ja koko joukkueen kova työ palkittiin viidennellä sijalla ja samalla Mikko otti aimo harppauksen kokonaiskisassa Tämä tiesi sitä, että klassisella Kruusatee-etapilla olisi hyökättävä entistä aggressiivisemmin, jotta Mikko saadaan kolmen parhaan joukkoon GC:ssä.

Kruusatee-etappi ei alkanut omalta kohdaltani kovin hyvin, kun pengertiellä porukka meni sivuvastaisessa tuhannen päreiksi. Olin oikeassa paikassa, mutta jalat eivät vaan suostuneet yhteistyöhön, joten tipuin hiljalleen grupettoon. Onneksi Team Peloton teki töitä takana ja porukka tuli taas kasaan ja alkoi ratkaisujen odottelu. Mitään ei oikeastaan tapahtunut ennen Kruusateetä eli hiekkatietä. Sinne Mikko oli saatava kymmenen parhaan miehen joukossa, jotta pääsee ajamaan ilman rengasrikkoja ja että on oikeassa paikassa, kun alkaa tapahtua. Tässä myös onnistuimme ja pääsimme hiekalle hyvistä asemista. Kruusatien mäkikirissä vanha proffa Putsep iski ja lähdin perään ja ajoimme hetken kahdestaan, kunnes huomasin olevani yksin kilpailun kärjessä. No tätä ei liian pitkään kestänyt vaan minut ajettiin kiinni hiekkatien lopussa, jolloin kärkeen oli muodostunut noin 40 ajajan joukko, jossa meillä oli viisi kuskia eli suurin edustus. Keltapaidan joukkueella ei ollut kuin kaksi ajajaa, joten oli iskun paikka. Seurasi hirveää rynkytystä, kun jokainen seuran kuski iski vuorotellen, tavoitteenaan saada Mikko irti pienen ryhmän kanssa, jossa ei olisi muita kokonaiskisan kärkimiehiä. Noin 10km maalista tässä onnistuttiin ja Mikko irtosi kärkeen kolmen muun ajajan kanssa ja kärkiporukassa keltapaidalla ei ollut kuin yksi apumies, joten ero alkoi hitaasti mutta varmasti kasvaa. Mikko palkitsi koko joukkeen kovan työn ja otti etapilta toisen sijan ammattilaiskuski Rene Mandrin jälkeen ja nosti aikabonuksien siivittämänä itsensä GC:n kolmannelle sijalle, joka oli ehkä vain kaukainen haave joukkuetempon jälkeen. Itse nappasin vielä kuudennen sijan kirissä.

Viimeisellä etapilla koitimme saada vielä parannettua kokonaiskilpailun kolmatta sijaa, mutta emme siinä onnistuneet, koska koko pääjoukko ajoi todella puolustavasti. Mutta kolmas sija säilyi ja Mikko otti vielä viimeiseltä etapilta kuudennen sijan. Koko joukkueen mieltä lämmitti Mikon kolmas sija, joka oli kovan joukkuetyön ja uhrautumisen tulos. Ja kun summataan koko Saarenmaa Velotuur kasaan niin GC:n 3.sija, yksi etappivoitto, yksi 2.sija, yksi 5.sija ja yksi 6.sjaa eivät ole huono saavutus joukkueelta, varsinkin kun kilpailun taso oli melko hyvä.

Nyt katseet on suunnattu jo kohti tulevia koitoksia, mutta väillä pitää myös lepäillä, että kunto nousee kunnon rääkin jälkeen. Superkompensaatiota odotellessa!

Kuvasatoa kaudelta 2011

Laitetaanpas muutama kuva tänne harmaan massan sekaan niin on edes vähän katsottavaa, kuvien laatu on mitä on, ei auta itku markkinoilla.

 Kauden ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa voitto.

 Puolalainen mörssäri oli nopeampi.

 Tarto GP:ssä

 Kärsivän näköistä menoa Tarto GP:ssä.

 Vielä muutama kilometri matkaa Teidelle.

 Rannasta on kivuttu Teneriffalla jo muutama metri ylöspäin.

Juuri tällä korkeudella ja samaisessa paikassa alkoi joka toinen lenkki satamaan Teneriffalla.