Suunnitelmat sekaisin

Joo-oo, eipä mennyt kaikki taas kuin elokuvissa. Kuten viimeksi mainitsin, niin olisi pitänyt päästä ajamaan kortteleita Hollannissa, mutta eipä totetunut se homma. Sitten oli vielä suunnitelma C, eli mennä Pelekijaan ajamaan kermiksiä, tosin sekin kusi loppujen lopuksi erilaisisten syiden takia. Eli lopulta viikonloppua vietettiin treenaten, mielellään olisi kyllä ajanut kisaa, mutta kun ei muuta ollut tarjolla, niin sitten kynnettiin lenkkiä.

Viikon päästä pitäisi päästä ajamaan kisaa piiitkän tauon jälkeen, olettaen ettei kisa taas jää jostain ihmeen syystä välistä. Joskus olenkin täällä sanonut, että pyöräilyssä on vain varmaa se, että kaikki on epävarmaa, on pitänyt aika hyvin paikkansa viime aikoina! Mutta siis 1.4 vuorossa on Altena Biesbosch Ronde, aprillipäivän kunniaksi tähdätään käytännön pilaan eli kilpailun voittamiseen, vaikka aika utopistista se onkin. Mukana taas liuta Continental-tiimejä ja huhun mukaan pari maajoukkuettakin, joten vauhtia pitäisi riittää.

Päivitin kisakalenteria, huhtikuussa on kolme ihan hyvää kisaa, mutta hieman enemmän kieltämättä kaipaisi startteja. Kahdelle tyhjälle viikonlopulle olen jo katsellut kisoja ja löytänytkin muutaman sopivan, mutta kun ei omista autoa niin tahtoo olla aika pahasti muista riippuvainen...


Eiköhän tämä taas riitä tälle kerralle, jos sitä seuraavalla kerralla pääsisi kirjoittamaan jotain ajetusta kisasta.

Korvaavaa korttelia ja jorinaa koleista keleistä

Kisakalenteriin tuntuu tulevan muutoksia siihen tahtiin, että hyvä kun edes itse pysyy kärryillä mukana. Tällä kertaa muutos ei onneksi aiheutunut allekirjoittaneen sairastumisesta. Tosin silti alkaa hieman ottaa pannuun tämä homma, nimittäin lähes koko Eurooppaa vaivaava kylmä "kevät". Saksan kisaviikonloppu peruuntui siis lumen ja pakkasen takia ja muutenkin keleistä ei uskoisi, että eletään maaliskuun loppupuolta. Lunta on vieläkin näkynyt ulkona useana aamuna ja vaikka lämmintä olisikin se muutama aste, niin kylmät puuskat pitävät huolta siitä, että tuulikorjattu lämpötila on pakkasen puolella, ei kovin herkullista maantiepyöräilyä ajatellen.

Onneksi viikonlopulle löytyi sentään kaksi korttelikisaa korvaamaan Saksan kisojen jättämää aukkoa, nyt kun ei ole pahemmin varaa jättää kisoja ajamatta ja antaa täten taas lisätasotusta muihin nähden. Alkukaudesta nimittäin tasoerot ovat suurimmillaan ja joillain kuskeilla startteja voi olla tällä hetkellä reilusti yli 10, itsellä se yksi ainoa. Tämä tarkoittaa taas sitä, että perustaso kisojen suhteen on aika eri tasolla. Ja jos olet tätä blogia lukenut niin tiedät, että viime kuukaudet eivät ole olleet kaikkein ruusuisimmat, joten muut eivät kaipaa enää "ylimääräistä" tasoitusta.

Eli viikonloppuna kurvaillaan 100km ja 80km korttelikisat etelä-Hollannissa, melko lähellä Belgian rajaa. Keli tulee olemaan trendin mukaisesti hyytävä, toivottavasti lunta, vettä tai mitään muutakaan ei taivaalta sada, koska kisaaminen muutaman asteen lämpötilassa on muutenkin jo tarpeeksi haastavaa. Ja toiveissa olisi myös, että tällä kunnolla jaksaisi tuupata kovaa nämä hieman lyhyemmät kisat, kortteleiden pitäisi ainakin sopia itselleni ihan mukavasti, jos menneistä kisoista nyt mitään pystyy päättelemään.


Tähän loppuun on vielä pakko mainostaa Suomen tiimikaveri Paavon erinomaista blogikirjoitusta(linkki). Sieltä voi vilkaista millaista se ammatti/amatööripyöräilijän arki joskus on, varsinkin kun kaikki ei mene ihan putkeen. Muutenkin kannattaa seurailla mitä mies, harvoin mutta sitäkin osuvammin, kirjoittelee.


Mutta eiköhän jorina,mutina ja valittaminen riitä taas tälle kerralle, palataan asiaan toivottavasti menestyksekkään kisaviikonlopun jälkeen!

Kipeänä - ei kisaa

Jahas, flunssa päätti iskeä torstaina, joten suunnitelmat viikonlopun kisasta haudattiin samantien Hollannin pohjamutiin. Viikko olikin treenillisesti mennyt aivan liian hyvin. Tietysti kun kyntää pakkasessa, lumisateessa ja tuulessa lenkkiä, niin kipeäksi tulee melko helposti. Mieluusti olisi tämänkin jättänyt välistä, oli tuossa streptokokissa jo ihan tarpeeksi alkuvuoden osalta.


Noh, koitetaan sentään pysyä positiivisena, vaikka hieman nihkeästihän kaikki tässä viimeisen parin kuukauden aikana on mennytkin. Koitetaan kääntää kelkan suunta Saksan kisoissa, vaikka hirveitä odotuksia sinne on aivan turha ladata. Verrattuna viime vuoden kisoihin Lapin Polttajien maaperällä ei enää hirveästi huonommin voi mennä...

Bis bald!

Witte Kruis Classic

Kisakausi on vihdoin ja viimein saatu avattua, tosin lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvä. Päällimmäisenä kisasta jäivät mieleen äärimmäisen hermostunut ajaminen, todella surkea keli ja ojan pohjalla kyntäminen. Jos mielenkiintosi heräsi niin seuraavaksi avaan hieman lisää kisan tapahtumia.

Witte Kruis Classic kisattiin yhdellä 170km kierroksella Den Haagissa, Hollannin rannikolla. Keli oli jopa kevätklassikolle huono, lämmintä ehkä +3, vettä tuli taivaan täydeltä ja pientä tuulenvirettäkin oli ilmassa. Tämä yhdistettynä yhteen kauden ensimmäisistä ja tärkeistä kisoista teki koko pääjoukon ajamisen uskomattoman hermostuneeksi, koska kaikki haluavat olla kärjessä, kun ei voi ikinä tietää milloin porukka menee palasiksi.

Kisaa ei oltu edes saatu käyntiin, kun ensimmäinen kasa tapahtui neutraalistartissa. Meno ei siitä yhtään rauhoittunut vaan porukkaa kaatui koko tien leveydeltä jossain neljän kilometrin kohdalla, itsekin taisin siihen kolariin eksyä monen muun tavoin. Kolhuilta kuitenkin vältyttiin ja hieman pidemmän takaa-ajon jälkeen pääjoukko oli taas koossa. Ajaminen jatkui hermostuneena ja pientä rakoilua sivutuulessa tapahtui useamman kerran, muttei mitään ratkaisevaa. Jalat tuntuivat sen verran hyviltä, että tuli riehuttua useamman kerran irtioton toivossa, mutta muut eivät olleet niin innokkaita vaan oikeastaan kaikki kyttäsivät continental-tiimejä, joten aika nihkeää oli.

Omalta osaltani kilpailu ratkesi hieman ennen kuin kolme tuntia oli tullut täyteen. Sivarissa porukka meni palasiksi ja olin hyvin sijoittuneena, mutta sitten joku sontanental-proffa päätti näyttää miten sivutuulessa oikein ajetaan. No lopputuloksena oli tietysti kasa, joka tuli aivan nenän eteen ja sen välttämiseksi ei ollut tehtävissä yhtään mitään. Tiimikaveri Marcon kanssa samaan kasaan ja itse tein pu(o)livoltin tangon yli ojan pohjalle, mielenkiintoista kyllä, olotila ei muuttunut yhtään märemmäksi kuin ennen kyntämistä. Kun kirosanojen saattamana sain itseni takaisin tielle ja laitoin kaiken kuntoon, niin siinä vaiheessa peli oli käytännössä menetetty, pääsin kyllä vielä kolmosporukkaan ajamaan jämäsijoista. Tosin meidät otettiin ulos kisasta vielä ennen maaliintuloa, joten eipä jäänyt Witte Kruis Classicista tuloksellisesti mitään kerrottavaa. Koko tiimi kärsi huonosta tuurista, melkein joka ukko oli nurin tai muuten vain kolareiden takana sekä vain kaksi ajajaa pääsi maaliin. Eipä koko kilpailussakaan päässyt maaliin kuin 38 miestä, ajajia starttiviivalla oli kuitenki reilusti toista sataa.

Tälläisiä nämä alkukauden kisat joskus ovat, mutta olisi tietysti voinut toivoa hieman parempaa tuuria, koska silloin mahdollisuudet hyvään tulokseen olisivat olleet olemassa. Nyt tuli vain paleltua turhan takia, onneksi en sentään onnistunut rikkomaan itseäni kolareissa. Todetaan vielä, ettei ole ikinä ollut noin hemmetin kylmä kisan aikana vaikka vaatetta oli päällä enemmän kuin laki sallii, enkä ole ihan ensimmäisenä yleensä kärsimässä kylmästä kelistä. Parin tunnin jälkeen sormet alkoivat olla niin tunnottomat ettei taskuista meinannut saada enää evästä, vaihteen vaihtaminen alkoi olla äärimmäisen hankalaa ja kisan jälkeen tarvitsi muiden apua, että sai kypärän ja hanskat pois päältä. Sormet ovat vieläkin hieman hassun tuntuiset, mutta eikös se mene niin, että mikä ei tapa, se vahvistaa??

Tänään ei sitten tarvitsekaan käydä ajamassa lenkkiä, kun Takatalvi iski Asseniin lumisateen muodossa. Tulevan viikon sääennustekin näyttää aika kolealta, mutta kunhan tiet pysyvät vain sulina niin ajaminen jatkuu lähes suunnitelmien mukaan.

Maantiekalustoa vol 2 ja maaliskuun kisakalenteri

Nyt kun ollaan Hollannin maaperällä ja ajamassa eri seurassa kuin Suomessa, niin samalla luonnollisesti myös kalusto muuttuu. Pyörä tulee lähes kokonaan NWVG:ltä, itse tarvitsee huolehtia vain polkimista ja satulasta, ne kun ovat aika henkilökohtaisia valintoja.

Pyörä on siis merkiltään Phinny, tänä vuonna aika samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna. Oikeastaan ainoa muutos on väri, joka on tälle vuodelle musta. Osasarjana toimii Sramin Force, putkiosat Ritcheytä, treenikiekot Fulcrumin 7, polkimet Ultegraa ja satula Selle Italia SLR. Kisoihin alle löytyy FFWD:n hiilikuituiset tuubikiekot, päällä Vittorian sateella hieman liiankin nopeat Corsa Evot.

Kisakiekkoja lukuunottomatta pyörä on aika samaa tasoa, millä muutkin amatööri -ja continental porukat ajavat. Kuten Meridankin kohdalla, ei mitään superhifiä, mutta hyvä ja kilpailukykyinen kalusto on alla. Jos kisoissa sattuu olemaan matkan varrella mukulakiviä tai jotain muuta mukavaa, niin silloin hiilikuituiset kiekot jäävät varastoon ja alla on Fulcrumit tai vaihtoehtoisesti jotkut omat kiekot.

Hollannin kisapyörä Phinny

Ja loppuun vielä viime kerralla luvattu kilpailukalenteri:

9.3 Witte Kruis Classic, perussivaria tiedossa
16.3 Wielerronde Haarlemmerliede, sivaria taas mutta hieman teknisemmällä ja kapeammalla reitillä
23.3 Rund um Ascheffel, hieman lyhyempi kisa Saksassa
24.3 Giro Nortorf, toinen vierailu Seppo Rädyn rakastamalle maaperälle
30.3 Omloop van de Braakman, mukulakiviä tiedossa, pitäisi sopia hyvin

Näillä mennään taas eteenpäin, seuraavaksi sitten raporttia kauden avauskisan jälkeen!