ECW

Estonian Cycling Weekend on takana ja tulokset siltä reissulta jäivät laihaakin laihemmiksi. Kisat menivät siis enemmän tai vähemmän täysin pieleen.

Tallinna - Tartossa kruisailin maaliin pääjoukon hännillä, Tarto GP:stä tuloksena DNF grupetosta keskeyttämisen jälkeen ja Rattarallista hengissä selviäminen olivat viikonlopun anti. En jaksa höpistä kisoista enempää, luettavana olisi sitä samaa kuraa kuin aikaisemmissa raporteissakin.

Ensi viikonloppuna luvassa Riga GP (UCI 1.2), jos siellä koittaisi vähän rimpuilla, että saisi jotain tulosta aikaiseksi...

Jurmala GP

Lauantaina Neuvostoliitossa eikun siis Latviassa ajettu Jurmala GP ei tuottanut allekirjoittaneelle läheskään sitä tulosta, jota sieltä haettiin. Voi todeta, että mukana olleet kaksi Pro Continental-joukkuetta, RusVelo ja Farnese - Selle Italia, dominoivat kisaa.

Kisan kulku lyhyesti kerrottuna: Hatka lähti aika alussa ja meni jo viiden minuutin päähän ja siellä ei ollut maajoukkueella ajajia, mutta onneksi ei ollut myös RusVelolla. RusVelo veti sitten hatkan kiinni Aku Silveniuksen avustuksella ja kilpailu alkoi uudestaan, kun irtiotto tuli kiinni. Ongelmaksi muodostui vain se, että oikeastaan kukaan ei uskaltanut haastaa kilpailun kulkua, vaan kaikki odottelivat loppukiriä. Iskin vielä 1½ kierrosta ennen maalia, mutta kukaan ei lähtenyt mukaan ja en nyt ole niin hevostelukunnossa, että voisin ajaa soolona maaliin. Loppukiriin osallistumisen jätin muiden hommaksi, paras suomalainen oli lopulta Joonas Henttala sijalla 17. Farnese - Selle Italia korjasi voiton Italiaan ja RusVelolle meni hopeaa.

No ei masennuta vaikka taas yksi UCI-kisa meni enemmän tai vähemmän päin mäntyjä vaan suunnataan katseet jo kohti Estonian Cycling Weekendiä. Jos siellä saisi parannettua hieman viime vuoden sijoituksia niin voi olla ihan tyytyväinen, kun vastuskin on tänä vuonna astetta kovempaa.

Reissu Ruotsiin

Viikonloppu on takana kuten myös kaksi kilpailua sisältänyt Skandis Bike Weekend. Uppsalassa käynti oli aika kaksijakoinen reissu, siitä kohta hieman tarinaa.

Lauantaina ajetusta melkein parisataa kilometriä pitkästä Scandinavian Racesta jäi luu käteen eikä kovin paljoa kerrottavaa. Päällimmäisenä mielessä DNF:n aiheuttama ketutus ja surkea sää. Keskeytyksen aiheuttaneet syytkin ovat melko mielenkiintoiset. Sanotaan vain lyhyesti, että siihen liittyivät tuuliliivi, "kaverin apu", kasa ja pieni höntyily. Hyvään tulokseen olisi ollut kaikki mahdollisuudet, koska jalka oli kohdillaan, mutta shit happens ja sitä on turha jäädä jossittelemaan.

Edellisestä päivästä sisuutuneena päätin, että sunnuntaina ajetaan tulos tai ulos taktiikalla ja se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Sunnuntaina oli siis vuorossa Skandis GP, 30 kierrosta mäkimukulakorttelia eli yhteensä 60km hidasta kidutusta. Voikin sanoa, että reitti on vaativin korttelikisa mitä olen ikinä ajanut. Mutta siis itse kisaan!

Kortteli alkoi, yllätys yllätys, aika rivakkaalla alkuvauhdilla. Toisella tai kolmannella kierroksella yksi patonkimaan ajajista iski ja päätin mennä mukaan, kun jaloissa oli mukavasti paukkuja reservissä. Puolta kierrosta myöhemmin päivän irtiotto olikin muodostunut. Alussa mukana oli seitsemän kuskia, mutta porukka harveni vauhdin sekä teknisten ongelmien takia nopeasti ja jäljelle jäivät allekirjoittanut sekä 3 Continental-tason ammattilaista. Porukassa vetotyöt sujuivat tasaisesti ja ero taaksepäin kasvoi, tosin toinen Colban ajajista, Goovarts, eli kilpailun voittaja himmaili vähän, koska hänellä oli mukana apukuski. Kun kisasta oli jäljellä kymmenisen kierrosta niin vauhti mäessä alkoi alhdistaa kierros kierrokselta enemmän ja reidet alkoivat osoittaa väsymisen merkkejä. Onneksi kuitenkin pääsin aina lepäämään hieman ennen mäkeä, koska vedin mukulakiviä sisältäneen mutkaisen kaupunkiosuuden ihmetystä aiheuttaneella vauhdilla ja sain näin hieman eroa muihin ennen mäkeä, joten alkuosan mäestä sai ajaa omaa vauhtia. Pari kierrosta myöhemmin Goovaerts lisäsi mäessä kaasua ja kukaan ei pysynyt hänen mukanaan. Tipun hetkellisesti myös Pardinin ja Ljungbladin kyydistä, mutta sain heidät vielä kiinni neljä kierrosta ennen maalia. Tätä juhlaa ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, koska ruotsalainen tykitti mäessä ja jouduin taas antamaan periksi. Loppukisan ajelin yksinäni hämärän rajamailla ja maaliin tulin kaikkeni antaneena sijalla 4. hieman ennen "pääjoukkoa".

Kokonaisuudessaan Ruotsin reissu oli ihan tyydyttävä, vaikkakin lauantain missattu tilaisuus jäi harmittamaan pahasti. Toisaalta sunnuntain suoritus oli hyvä ja antoi itsellekin varmistuksen siitä, että kunto on kohdillaan. Tuloslistalla etupuolelle jääneet ajajat eivät ole kuitenkaan ihan mitään kumitossuja, joten neljäs sija raskaalla radalla ei tullut aivan vahingossa.

Skandis GP (30 x 2 km) 60 km, Uppsala

1 Tom Godvaerts (Belgia) Colba - Superano Ham 1.49.27

2 Olivier Pardini (Belgia) Colba - Superano Ham + 1.52

3 Jonas Ljungblad (Ruotsi) Team Differdange s.a.

4 Sami Tiainen TWD-Länken + 2.17

5 Christian Bertilsson (Ruotsi) Team Cykelcity + 2.29

12 Jussi Rossi (Suomi) TWD-Länken s.a.

Tulokset sunnuntailta

Seuraava kisa on jo viime vuodelta tuttu Jurmala GP, luvassa täysi tasamaakisa. Viime vuoteen tosin erona, että kisa on astetta kovempi eli UCI 1.1. Sieltä lähdetään hakemaan niinkin utopistista asiaa kuin kauden avausvoittoa, pitäähän se voittaminen jostain aloittaa!

Pyöräilysanastoa ja epämääräistä avautumista

Välillä allekirjoittaneen blogiteksteissä vilahtelee muutamia oudon näköisiä sanoja ja lyhenteitä, joten ajattelin, että voisin yrittää selittää lukijoille mistä on oikeasti kysymys. Samalla oikaistaan myös muutamia harhakuvia, joita pyöräilyn ystävillä saattaa päässään olla.

Ammattipyöräilijä = Henkilö, jolla on sopimus WT,PCT tai CT tason tallin kanssa ja saa siis palkkaa ajamisesta
Continental Team = CT = ei rengasvalmistaja, vaikka niinkin voisi luulla, vaan kyseessä on kolmannen tason ammattilaisjoukkue, esimerkiksi Rabobank Continental
Grupetto = kärkiryhmästä jäänyt pyöräijöiden joukko, joka ei enää kiirehdi mihinkään, jämäsijoituksia siis tiedossa
Hatka = irtiotto
Peloton = pääjoukko
Pro Continental Team =  PCT = 2. korkeimman tason ammattilaisjoukkue, esimerkiksi Matti Helmisen Landbouwkredit-Euphony
UCI  = kansainvälinen pyöräilyn kattojärjestö
UCI 1.X = UCI:n alainen yhden päivän pyöräilykilpailu
UCI 2.X = UCI:n alainen vähintään kaksi päivää kestävä etappikilpailu
World Tour Team = WT = korkeimman tason ammattilaisjoukkue, esimerkiksi Jussi Veikkasen FDJ - BigMat

Em kilpailuissa X:n paikalla on omissa kilpailuissa 1 tai 2. Ensimmäiseksi mainittu tarkoittaa ammattilaiskisaa ja esimerkiksi UCI 1.1 tarkoittaa yhden päivän ammattilaiskilpailua, johon saavat osallistua vain maajoukkeet sekä ammattilaisjoukkueet (WT,PCT,CT). Jälkimmäinen taas tarkoittaa kisaa, johon voi osallistua seura sekä maajoukkueita ja Continental talleja. Myös järjestävän maan Pro Continental tallit voivat ajaa kisan, mutta UCI 1.2 tai 2.2-kisoihin WT-talleilla ei ole asiaa.
Kisojen taso vaihtelee jonkun verran, mutta joka tapauksessa vauhti on kovaa ja esimerkiksi Suomen kisojen kanssa yhtäläisyydet ovat lähinnä siinä, että ajetaan kisaa ja alla on pyörä. Muuten kisat ovat järjestelyiltään, tasoltaan, matkaltaan ja vauhdiltaan aivan eri luokkaa.


Nyt päästään sitten ehkä herkullisimpaan asiaan, joka itseänikin koskee ja se tuntuu aiheuttavan paljon vääriä mielikuvia. Kyseessä ovat siis suomalaiset ajajat (Paavo&Mikko Paajanen, Matti Manninen ja allekirjoittanut), jotka ajavat kisaa ulkomaalaisissa joukkueissa, mutta eivät ole ammattilaisia! Kun suomalainen ajaja lähtee ulkomaille niin monelle tulee heti glamourinen harhakuva, että kyseessä on ammatikseen ulkomailla ajava pyöräilijä. Viime viikonloppuna kuulin useammasta suusta, että olen ammattipyöräilijä !?? Totuus on kuitenkin monella tapaa todella kaukana tästä.

No lähdetäänpä tutkimaan tilannetta hieman tarkemmin. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa ja en käy töissä, mutta tietysti massiiviset Kela Racing Teamin sponsori€urot kolahtavat tilille aina kuun neljäs päivä. Henkilökohtaisia sponsoreita ei ole, jos vanhempia ei lasketa mukaan ja rahaa ei tule kotimaiselta eikä ulkomaiselta tiimiltä. Toisin sanoen siis rahaa ei tule oikein mistään ja lähes kaikki maksetaan omasta pussista. Ei kuulosta kovin ammattilaiselta, kun rahaa menee enemmän kuin tulee ja palkkaa ei saa euroakaan! Eikä ole edes sopimusta ammattilaistason tiimin (WT,PCT tai CT) kanssa, joten eivätköhän kaikki osaa vetää tämän jälkeen oikean johtopäätöksen sen suhteen, että onko allekirjoittanut ammattipyöräilijä. Tähän voisi vielä lisätä kaikenmoista avautumista vähän kaikesta pyöräilyyn ja rahaan liittyvästä, mutta tekstistä voisi tulla turhan pitkä ja katkerahkon makuinen, joten jätän ylimääräisen tilityksen välistä. Joskus voisi kuitenkin hieman valottaa, että minkälaista luksuselämää monet amatööripyöräilijät oikein viettävät.

Ja ainiin, unohtui viime blogitekstissä mainita, etten ajakaan 14.5 alkavaa Olympias Touria (UCI 2.2), koska vatsaongelmien kanssa painiminen jatkuu edelleen ja sen takia hemmetin rankkaan etappiajoon on aivan turha lähteä, kun tietää ettei ole 100% iskussa. Ottaa kieltämättä vähän pannuun, mutta ei auta itku markkinoilla!

Pyöräilyä Björneborgissa

Viikonloppuna ajettiin Porissa Satakunnan ajot, kyseessä oli kai jonkunsortin pyöräkilpailu vaikka aina ei aivan siltä vaikuttanut. Kisa ajettiin etappiajona, joka koostui prologista ja kahdesta lyhyestä maantiestä.

Lauantaina aamupäivällä ajettu 1,7km prologi oli aikamoista rimpuilua, tuloksena kuitenkin kahdeksas sija ja vain kolme sekunttia eroa kärkeen. Iltapäivällä oli vuorossa lyhyehkö 90km maantie ja irtiottoon oli päästävä, jotta mies saadaan paremmille sijoituksille. Sai koittaa varmaan viisi kertaa ennen kuin lopullinen hatka lähti. Mukana olivat Joonas Henttala, Jussi "Jäpis" Eskelinen ja Aku Silvenius, joka totesi vauhdin pian liian kovaksi. Hatka meni kuin menikin loppuun asti, maalissa kultaa ja kunniaa kuittasi Jäpis, Henttalan ollessa toinen ja itse rullailin maaliin kolmantena juuri ennen kotiin kirivää pääjoukkoa. Hyvityssekunttien avulla nousin kok.kisan kärkeen, joten asetelmat sunnuntaille olivat ihan mukavat.

Yön aikana tapahtui kummia ja viralliset tulokset muuttivat hieman muotoaan ja olinkin yhtäkkiä kisassa toisena. Se tarkoitti, että taas joutuisi iskemään, jotta voitto olisi mahdollinen. 125km matkan aikana porukka hajoili useamaan kertaan, mutta lopulliset ratkaisut tapahtuivat vasta hieman kisan puolivälin jälkeen. Kärkeen oli karannut aikaisemmin kahden hengen porukka, jota lähdimme ajamaan kiinni viiden miehen voimin. Mukana myös eiliseltä tutut kaverit Henttala ja Eskelinen sekä muutama muu. Kärki tuli kiinni ja lopulta ratkaisut menivät loppukiriin. Siinä vahvin oli Manninen, Eskelisen ollessa toinen samalla varmistaen kokonaiskisan voittonsa hyvityssekunttien avulla. Allekirjoittanut avasi kirin, mutta kun taagia ei ollut tarpeeksi niin tuloksena oli vain kolmas sija etapilta ja kokonaiskisan toinen sija.

Viimeksi ajoin Satakunnan ajot kaksi vuotta sitten ja olin silloinkin toinen. Sanomattakin selvää, että miestä ottaa pannuun, kun sama toteutui taas. Ei tullut etappivoittoa eikä kokonaiskisankaan voittoa. No täytyy todeta, että huonolle en kok.kisassa hävinnyt, Jussi on aika hyvässä kunnossa.

1	20	Jussi Eskelinen	Koiviston isku								5:18:14,8
2	13	Sami Tiainen	TWL								5:18:17,7
3	15	Matti Manninen	Koiviston isku								5:18:20,7
4	54	Joonas Henttala	CK Master								5:18:24,4
5	66	Jarmo Rissanen	KuSo								5:18:30,0
6	50	Jori-Pekka Kuuranne	Team Probike-Giant								5:18:34,4
7	63	Olli Koski	KäTa								5:18:35,1
8	30	Henri Järvinen	Team Continental								5:21:07,5
9	42	Juho Färlin	Akilles								5:21:11,6
10	52	Aku Silvénius	TWL								5:21:14,1

Perjantaina otetaan suunta kohti Ruotsia, vuorossa Scandinavian Race (UCI 1.2) ja Skandis GP Uppsalassa TWD-Länkenin kanssa. Luvassa vaihteen vuoksi taas oikeat pyöräkilpailut, joissa vauhtia pitäisi riittää. Jos jalka on kohdillaan ja vatsakin suostuisi toimimaan kunnolla niin Ruotsista voi tulla ihan mukavaa tulosta.

Takkuavaa menoa Tanskassa + tilinpäätös

Sunnuntaina ajettu 208km pituinen Himmerland Rundt UCI 1.2-kisa ei mennyt aivan odotusten mukaisesti. Turpaan tuli rajusti ja taas on luvassa koottujen selitysten vuoro.

Jalat olivat kisan alkupuolella hyvän tuntuiset ja porukassa ajaminen oli helppoa, mutta jo kisan alkuvaiheessa huomasin, että viime vuodelta tutut ongelmat vatsan kanssa olivat palanneet. Voikin sanoa, että kisa oli vain kuoleman odottelua, koska kun nesteet ja energiat eivät imeydy lähes ollenkaan niin tuon tasoisissa kisoissa tulee turpaan ja rankasti. Kun ratkaisut tehtiin 3½h ajon jälkeen ei miehessä ollut enää sellaista iskua, että olisi pystynyt ajamaan kärkiryhmässä. Maaliin jossain supergrupetossa sijalla 39., ainakin valovuoden kärkeä jäljessä. Muillakaan maajoukkeen ajajilla ei mennyt kovin ihmeellisesti, vain kaksi viidestä ajoi maaliin. Joonas Henttalalla olisi ollut mahdollisuudet hyvään sijoitukseen, mutta rengasrikko ratkaisevalla hetkellä pilasi kisan.


Ja sitten vuorossa pientä pohdintaa alkukaudesta, kuten jo aikaisemmin lupasinkin.

Plussia:
- Melko tasainen suoritustaso
- Kunto kohtuullinen
- Tiimi tyytyväinen ajamiseen

Miinuksia:
- Ei yksittäisiä huippusuorituksia -ja sijoituksia kisoissa
- Kunto pieni pettymys, odotukset olivat hieman korkeammalla
- Vatsaongelmat, näitä ei tarvittaisi. Toivottavasti saisi nyt nopeasti asian kontrolliin, jotta voi näyttää mihin oikeasti pystyy. Jos vatsa ei tule lyhyen ajan kuluessa kuntoon, niin saattaa olla, että mies makaa telakalla taas pidemmänkin aikaa.


Lyhyet johtopäätökset:
- Kunto ihan jees, mutta ei aivan riittävä ajamaan huippusijoituksista.
- Jos haluaisi pärjätä heti kovissa alkukauden kilpailuissa niin harjoituskauden pitäisi olla erilainen ja parempi
- Vatsavaivojen aikaan tuloksen tekeminen isoissa kisoissa mahdotonta

Ja sitten asioita, joilla asiat saataisiin kuntoon tai mitä pitäisi tehdä, että tilanne olisi toinen:
- Enemmän ja kovempaa treeniä
- Euroopassa pärjääminen vaatisi ammattimaisempaa toimintaa, ts koulussa ei olisi pahemmin varaa käydä ja tammikuussa pitäisi tehdä aivan jotain muuta kuin hiihtää suksilla Suomessa. Ero kärkeen ei kuitenkaan ole kovin suuri, mutta tasoitusta ei ole oikein vara antaa.


Toivotaan, että vatsa tulee nyt nopeasti kuntoon, koska toukokuu on tämän vuoden kisakuukauksista ylivoimaisesti tärkein. Olisi saatava tulosta aikaan joissain kisoissa tai muuten voi huokaista syvään ja todeta, että alkukausi on epäonnistunut tavoitteisiin nähden.

Ajan viikonloppuna Porissa TWD-Länkenin kanssa Satakunnan ajot ja siellä testataan myös vatsan toimivuus. Jos kaikki toimii niin 14.5 mies starttaa Olympias Tourilla (kuuden päivän UCI 2.2) Hollannissa, mutta jos kaikki ei mene kuin elokuvissa niin sitten luultavasti ollaan telakalla nuolemassa (vatsa)haavoja.