Viron viikonloppu - ihmeitä tapahtuu

Virosta ollaan nyt palattu ja tuliaisina on kauden avausvoitto ja mahatauti. Eli vähintäänkin kaksijakoinen reissu oli kyseessä.

Muutenkin koko Turun jälkeinen viikko oli aikamoista vuoristorataa. Välillä ajaminen alkoi jo tuntua hyvälle, mutta jopa saman lenkin aikana fiilis saattoi muuttua täysin päinvastaiseksi. Tämä onkin ollut hieman ominainen piirre viimeisen kuukauden aikana ja syytä sille ei ole toistaiseksi löytynyt. No Virossa ajetut kisat kuitenkin vahvistivat sitä tunnetta, että oikeaan suuntaan ollaan menossa, hitaasti mutta varmasti. Vielä kun saisi vältettyä näitä sairasteluja niin tulosta voi alkaa odottaa jokaisesta kisasta mihin osallistuu.

Lauantain kortteli ajettiin lyhyellä 1,5km radalla (27x1,5km), joka oli myös melko mutkainen, joten oli jo etukäteen tiedossa, että on ajettava kärjessä ja oltava aktiivinen. Myös fakta, että kortteli ajettiin pistekilpailuna, eli joka kolmannella kierroksella kiri josta pisteet 5,3,2,1, muodosti omanlaisen haasteensa.

Kilpailu alkoi hyvällä vauhdilla ja heti ensimmäisen välikirin jälkeen alkoi tapahtua. CFC:n Jögi lähti yksin irti ja puoli kierrosta myöhemmin ampaisin itse perään. Pian sain Jögin kiinni ja loppukisa menikin paritempoa ajellessa, kiripisteet jaoimme tasaisesti matkan aikana.Olin ennen loppukiriä kaksi pistettä jäljessä, joten kilpailun voitto ratkesi loppukirin tuomista tuplapisteistä. Jögi avasi kirin jo toiseksi viimeisestä mutkasta, mutta sain hänet kiinni maalisuoran alussa ja kirin ohi varmaan voittoon.

Tulos lämmitti mieltä mukavasti, varsinkin kun kunto on tuntunut aika epävarmalta. Voitto ei kuitenkaan tullut helposti, kisan keskisyke oli 184, allekirjoittaneen anakynnyksen ollessa 185. Seuran muiden kuskien osalta kisa oli aika synkkä, Ripa ja Mikko keskeyttivät kasan takia ja Ilarikaan ei päässyt maaliin.

Sunnuntaina oli vuorossa Saarenmaa Audi GP, tasamaata ja tuulta oli tiedossa 75km. Viivalla oli melkein sata ajajaa, joten vauhtia oli riittävästi, varsinkin kun irtiottoyrityksiä sateli vasemmalta ja oikealta koko ajan. Pieniä hatkoja muodostui, mutta ei mitään merkittävää ja noin 15km ennen maalia alkoi näyttää sille, että kilpailu menee massakiriin. Koitimme joukkueena vetää kiriä Ilarille, mutta emme siinä aivan onnistuneet. Ilari oli lopulta kuudes ja itse olin 14:s.

Katseet on vatsataudista huolimatta suunnattu jo kohti ensi viikonloppua, jolloin ajamme Pärnussa korttelikisan lauantaina ja maantien sunnuntaina. Kunhan mies saadaan taas terveeksi niin eiköhän se pyöräkin liikahda ihan mukavasti.

Kadonneiden jalkojen metsästys

Otsikko sanookin jo kaiken tarpeellisen. Turun kisaviikonlopusta on turha puhua, tulokset olivat sen verran surkeita omalta osaltani. Paljon saa tapahtua ennen kuin voin edes uneksia kisamenestyksestä.

Viimeisen kuukauden sairastelut painavat siis jaloissa enemmän kuin osasin odottaa, sen tosin jo huomasin heti pyörän päälle palattuani, ei olisi tarvinnut matkustaa Turkuun asti sitä toteamaan. Viikon lepo vatsan takia ei vielä hirveästi olisi tehnyt hallaa, mutta toinen pakkolepoviikko sen päälle taisi olla hieman liikaa tähän paikkaan.

Kun tämän jälkeen jatkoin harjoittelua, tuntui kuin olisin juuri pitänyt off-seasonin ja aloittanut uuden harjoituskauden. Sykkeet ovat todella herkät sekä korkeat, jalat voimattomat/paineettomat, hermotus kadonnut, vauhti hukassa ja väsymys iskee helposti. Siinä pieni lista kaikesta mikä on pielessä tällä hetkellä.

Tämän tilanteen korjaamiseksi ei taida olla mitään ihmereseptiä tai taikatemppua olemassa, joten on vain jatkettava perustyön tekemistä ja toivottava, että palaset alkavat loksahdella hiljalleen paikoilleen. Kun tämä tapahtuu niin kisoistakin voi odottaa jo jotain.

Ja kisat jatkuvat ensi viikonloppuna Virossa. Luvassa Saarenmaalla yksi kortteli ja maantiekisa, toivottavasti kulku on silloin jo hieman parempaa.

Hiekkaa rattaissa

Viimeisen puolen vuoden aikana hampaat ovat tuottaneet hieman päänvaivaa eli purukalusto ei ole ollut aivan kunnossa. Jo kesällä Belgiassa kärsin hammaskivuista, jotka haittasivat mm. nukkumista vaihtelevin määrin ja myös syömistä. Syksyllä koitin saada asiat kuntoon, mutta hammashoitoon on niin pitkät jonot Joensuussa etten saanut aikaa ennen helmikuuta ja senkin jouduin siirtämään Denian ensimmäisen treenileirin takia.

Ja kuinka ollakaan, hieman ironisesti, hammasongelmat pahenivat siellä lähes sietämättömiksi. No leiristä kuitenkin selvittiin joten kuten, mutta hauskaa ei aina ollut. Heti Suomeen ja Joensuuhun palattuani menin vierailemaan hammaslääkäripäivystyksen potilaaksi, jotta purukalusto saataisiin sellaiseen kuntoon, että se ei hankaloittaisi jokapäiväistä elämää. Hammaslääkärillä käytiin ja todettiin, että hampaita voidaan laittaa kuntoon vasta huhtikuun alussa eli myös kolmas ja viimeinen Espanjan leiri pitäisi kärvistellä hammaskipujen kanssa.

Onneksi tällä leirillä hampaat eivät tuoneet paljoa päänvaivaa, mutta jotta kaikki ei menisi aivan putkeen niin sain vatsakalvontulehduksen ( tms, selvää diagnoosia en saanut kielimuurista johtuen) ensimmäisen viikon jälkeen. Ja eikun espanjalaiseen sairaalaan, jossa joku englantia puhumaton puoskari kokeili hieman vatsaa ja vakuutti ettei se ole mitään vakavaa. 200€ lasku kouraan ja takaisin kämpille apteekin kautta. Maha vaivasi siinä määrin, että viimeisen viikon treenit jäivät aika surkeiksi, mutta onneksi sentään ongelmat alkavat olla ohi ja kohta treeneissä voidaan laittaa taas täysi höyry päälle.

Leiristä ei siis jäänyt paljoa sanottavaa, mutta voi todeta, että pieniä askelia mennään eteenpäin koko ajan. Nyt kun viisaudenhammaskin on poistettu ja purukalusto laitettu kuntoon niin on aika laittaa myös jalat sellaiseen iskuun, että pyörä liikahtaa kunnolla viimeistään toukokuussa.

Ainiin, kuntotestin tulokset olivat ihan kohtuulliset. Aerobinen kynnys oli ehkä hieman matala, kuten jo aikaisemmin arvelinkin, mutta anaerobinen kynnys oli puolestaan sama kuin viime vuoden toukokuussa, joten kisakunnon löytämisen suhteen ei pitäisi olla mitään hätää. Pitää vaan muistaa kiusata itseään ja uutta Meridaa kuraisilla ja hiekkaisilla Joensuun lähialueiden teillä niin kesältä voi odottaa entistä parempia kisatuloksia.


Uutta höpinää saa odottaa pari viikkoa, sen jälkeen pitäisi olla jo hieman raportoitavaa kevään ensimmäisistä kisoista, jotka ajan Turussa 16-17.4.