Otsikko sanookin jo kaiken tarpeellisen. Turun kisaviikonlopusta on turha puhua, tulokset olivat sen verran surkeita omalta osaltani. Paljon saa tapahtua ennen kuin voin edes uneksia kisamenestyksestä.
Viimeisen kuukauden sairastelut painavat siis jaloissa enemmän kuin osasin odottaa, sen tosin jo huomasin heti pyörän päälle palattuani, ei olisi tarvinnut matkustaa Turkuun asti sitä toteamaan. Viikon lepo vatsan takia ei vielä hirveästi olisi tehnyt hallaa, mutta toinen pakkolepoviikko sen päälle taisi olla hieman liikaa tähän paikkaan.
Kun tämän jälkeen jatkoin harjoittelua, tuntui kuin olisin juuri pitänyt off-seasonin ja aloittanut uuden harjoituskauden. Sykkeet ovat todella herkät sekä korkeat, jalat voimattomat/paineettomat, hermotus kadonnut, vauhti hukassa ja väsymys iskee helposti. Siinä pieni lista kaikesta mikä on pielessä tällä hetkellä.
Tämän tilanteen korjaamiseksi ei taida olla mitään ihmereseptiä tai taikatemppua olemassa, joten on vain jatkettava perustyön tekemistä ja toivottava, että palaset alkavat loksahdella hiljalleen paikoilleen. Kun tämä tapahtuu niin kisoistakin voi odottaa jo jotain.
Ja kisat jatkuvat ensi viikonloppuna Virossa. Luvassa Saarenmaalla yksi kortteli ja maantiekisa, toivottavasti kulku on silloin jo hieman parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti