Poikkeuksellisesti blogitekstin otsikkona ei ole kisa, vaikka tulihan tuolla Zuid Oost Drenthe Classic Exloossa kärvisteltyä neljä ja puoli tuntia. Tammikuun loppupuolen jälkeen on ollut melkein koko ajan enemmän tai vähemmän ongelmaa ja kyllähän sen huomaa, että ei se pyörä liiku oikein mihinkään. Vastatuuleen ollaan siis soudettu jo pidemmän aikaa.
Viimeisimpänä ropleemana ovat olleet hengitysvaivat, jotka ovat erilaatuisena vaivanneet melkein koko kisakauden. Aluksi olin varma, että syy on allergiassa, mutta hiljalleen alkaa vaikuttaa siltä, ettei homma selity vain allergialla, koska vaiva jatkuu lääkkeistä huolimatta. No jos tässä jossain vaiheessa selviäisi, että mikä miestä vaivaa ja saisi tropit siihen, niin voisi tilanne hieman helpottaa. Ulkomailla persaukisena kunnolliselle lääkärille pääseminen on muuten helpommin sanottu kuin tehty... Valitettava fakta kun on, että happea tarvitsee jotta pyörä liikkuu kunnolla. Toisaalta siihen tarvitsisi myös nykyistä parempaa kuntoa, ei kai siitä faktasta pääse enää yli eikä ympäri. Itseluottamuskin matelee jossain ruutanan seurana pohjamudissa tällä hetkellä, siitäkin voisi olla vähän hyötyä.
No mainitaan nyt muutamalla sanalla tuo kisakin. 208km kovatasoisessa seurassa mukulakivillä ja sivutuulella maustettuna oli tänään liikaa omille jaloille. Kun 100km kohdilla alettiin ajamaan kunnolla, niin silloin joutui toteamaan, että kärki karkaa. Sitten seuraavan tunnin aikana porukka räjähti aivan palasiksi. Valuin pääjoukosta kätevästi grupettoon, jossa oli myös joku muuan Nico Eeckhout, oli varmaan eksynyt pahemman kerran. Jossain reilun neljän tunnin jälkeen komissaari tuli huutamaan ikkunasta, että menkää pojat kotiin, kisa on ohi. Siihen se sitten jäi, ihme etteivät antaneet ajaa porukan maaliin, kun ei matkaa ollut enää hirveästi jäljellä. Lopputuloksena jo liiankin tuttu keskeytys, tiimistäkin selvisi vain yksi kuski maaliin.
Tiistaina pitäisi mennä kyntämään jotain 80km pituista korttelia, saa nähdä miten mies elpyy siihen mennessä. Toukokuun kisaohjelmasta ei ole mitään hajua, saa nähdä mitä pääsee ajamaan, odotukset ovat sen suhteen aika maltilliset. Omat tulokset kun kuitenkin ovat olleet tasoa surkea ja (ansaitut?) haukut tuli tämän päivän kisan jälkeen, niin tulevaisuus näyttää mitä eteen tupsahtaa...
Ei vaivuta vielä synkkyyteen vaikka mieli tekisin, kai se päivä paistaa joskus vielä risukasaankin ???
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
GP Herning
Eipä mennyt taas kaikki kuin elokuvissa. Koko mies oli haamu verrattuna viime viikonloppuun ja kun päälle lisätään pienet ongelmat hengityksen kanssa, niin ei siitä hyvää seuraa tämän tason kisoissa. Tuloksena oli siis jo tälle vuodelle liiankin tuttu DNF ja autossa istutut reilu 1300 kilometriä.
Kisasta ei jaksa enempää kirjoitella, aika alusta asti huomasi ettei tänään kulje kunnolla. Kova kisa höystettynä pienellä tuulenvireellä, paikoittain kapeilla teillä ja siihen vielä päälle välillä erittäin pehmeitä hiekkateitä. Tämä tarkoitti sitä, että kisa oli enemmän tai vähemmän pelkkää selviytymistä ja sitä kesti noin neljä tuntia, jolloin jalat sanoivat sopimuksen irti. GP Herningiä ei kyllä turhaan kutsuta yhdeksi Tanskan klassikoista, jäätävä ja omalla tavallaan hieno kisa. Voitto meni Lasse Norman Hansenille, mies voitti viime kesänä olympiakultaa omniumissa, joten tasoakin taisi kisassa olla ihan kohtuullisesti.
Ensi sunnuntaina olisi taas vuorossa UCI-kategorian kisa. Jos nyt koittaisi päästä tällä kertaa maaliin, huhun mukaan matkan varrelle on kynnetty mukulakiviä, joten saa nähdä millainen kisa tulee. Toivotaan vielä kaupan päälle hyviä jalkoja ja toimivaa hengitystä, niin olisi hieman kivempi ajella.
Kisasta ei jaksa enempää kirjoitella, aika alusta asti huomasi ettei tänään kulje kunnolla. Kova kisa höystettynä pienellä tuulenvireellä, paikoittain kapeilla teillä ja siihen vielä päälle välillä erittäin pehmeitä hiekkateitä. Tämä tarkoitti sitä, että kisa oli enemmän tai vähemmän pelkkää selviytymistä ja sitä kesti noin neljä tuntia, jolloin jalat sanoivat sopimuksen irti. GP Herningiä ei kyllä turhaan kutsuta yhdeksi Tanskan klassikoista, jäätävä ja omalla tavallaan hieno kisa. Voitto meni Lasse Norman Hansenille, mies voitti viime kesänä olympiakultaa omniumissa, joten tasoakin taisi kisassa olla ihan kohtuullisesti.
Ensi sunnuntaina olisi taas vuorossa UCI-kategorian kisa. Jos nyt koittaisi päästä tällä kertaa maaliin, huhun mukaan matkan varrelle on kynnetty mukulakiviä, joten saa nähdä millainen kisa tulee. Toivotaan vielä kaupan päälle hyviä jalkoja ja toimivaa hengitystä, niin olisi hieman kivempi ajella.
 |
| Ennen kisaa hymyilytti vielä, myöhemmin hymy kyllä hyytyi |
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Rund um Steinfurt
Pääsin kuin pääsinkin ajamaan kisaa viime viikonloppuna varsin värikkäiden juonenkäänteiden jälkeen. Luvassa oli siis Rund um Steinfurt Saksassa, normaali amatöörikisa. Matkaa reilu 110km ja kahdentoista kierroksen aikana kiivettiin yhtä monta kertaa yksi lyhyt nyppylä, mukavaa vaihtelua Hollannin merenpohjan kyntämiseen.
Kisapäivän aamu valkeni synkän sateisena ja mäkiläski lähti ajamaan urheilukassi selässä kohti itää, josta myöhemmin löytyi autokyyti Saksaan. Kisapaikalla pientä ihmetystä aiheutti se, että paikalla oli tiimin porukkaa Assenista. Kun viikolla epätoivoisesti kahteen kertaan kyselin kyytiä, niin kukaan ei ollut menossa kisaamaan. No onneksi Steinfurtissa aurinko paistoi ja lämmintäkin oli ihan mukavasti, ehkä Saksa ei olekaan niin paska maa ?
Itse kisa meni ihan kohtuullisesti. Koitin ajaa hieman aktiivisemmin kuin yleensä, eli tuli riehuttua ehkä vähän liikaakin. Porukka hajoili hieman matkan varrella, mutta kun reitin ainoassa nousussa oli nihkeä vastatuuli niin se teki erojen saamisesta vaikeaa. Allekirjoittaneen ja muiden vastusteluista huolimatta kisa päättyi kuitenkin massakiriin. Koitin pysyä lopussa kärjen tuntumassa, koska kierros loppui kaupunkiin ja meno oli taaempana ollut jo kisan aikana melko sekavaa. Selvisin viimeisestä kurvista ehjänä ja vaikka 300m ennen maalia joku yritti kovasti viedä etukiekon alta niin silti pääsin maaliin ehjin nahoin. Tuloksena 18:s sija, vaikka virallisissa papereissa sillä sijalla onkin tiimikaveri, taas vaihteen vuoksi omaa nimeä ei löydy tuloksista oikeasta paikasta, alkaa näköjään tulla jo tavaksi. Tämän sekaannuksen takia muutamat palkinto€urotkin jäivät saamatta, joita Osuuspankki-Kela Racing Team olisi kovasti arvostanut.
Summa summarum, ihan mukava kisa vaikka ihmeempää tulosta ei tullutkaan, vauhtiakin oli kohtuullisesti kun keskinopeudeksi saatiin 44km/h. Jalat alkoivat olla jo sellaiset kuten pitääkin, sai ehkä vähän itseluottamusta lauantaina ajettavaa GP Herningiä (UCI 1.2) ajatellen. Siellä luvassa 200km höystettynä kuudellatoista hiekkatiepätkällä, joten aika jäätävä kisa on tulossa, jos sitä selviäisi maaliin kohtuullisella sijalla niin voisi olla ihan tyytyväinen. Ja mielellään pitäisi muutenkin saada kisassa jotain aikaiseksi, että saisi lunastettua paikan toukokuussa ajettavalle Olympias Tourille (UCI 2.2), joka on kuitenkin yksi alkukauden päätavoitteista.
Riittää taas tälle kerralle, turhaa turinaa luvassa taas Tanskan jälkeen.
Ainiin, meinasi unohtua lähettää sellaiset terveiset SPU:lle, että voisi koittaa tehdä joskus hamassa tulevaisuudessa lisenssistä hieman "aidomman näköisen". Ennen kisaa sai käydä tiukkaa vääntöä saksalaisen tuomarin kanssa siitä, että pääseekö omalla lisenssillä viivalle, kun ei meinannut millään uskoa sitä oikeaksi. Onneksi osaan sentään hieman saksaa niin ratkesi sekin tilanne, mutta eipä ole ollut ainut kerta kun kotimaista lisenssiä kummastellaan maailmalla.
Kisapäivän aamu valkeni synkän sateisena ja mäkiläski lähti ajamaan urheilukassi selässä kohti itää, josta myöhemmin löytyi autokyyti Saksaan. Kisapaikalla pientä ihmetystä aiheutti se, että paikalla oli tiimin porukkaa Assenista. Kun viikolla epätoivoisesti kahteen kertaan kyselin kyytiä, niin kukaan ei ollut menossa kisaamaan. No onneksi Steinfurtissa aurinko paistoi ja lämmintäkin oli ihan mukavasti, ehkä Saksa ei olekaan niin paska maa ?
Itse kisa meni ihan kohtuullisesti. Koitin ajaa hieman aktiivisemmin kuin yleensä, eli tuli riehuttua ehkä vähän liikaakin. Porukka hajoili hieman matkan varrella, mutta kun reitin ainoassa nousussa oli nihkeä vastatuuli niin se teki erojen saamisesta vaikeaa. Allekirjoittaneen ja muiden vastusteluista huolimatta kisa päättyi kuitenkin massakiriin. Koitin pysyä lopussa kärjen tuntumassa, koska kierros loppui kaupunkiin ja meno oli taaempana ollut jo kisan aikana melko sekavaa. Selvisin viimeisestä kurvista ehjänä ja vaikka 300m ennen maalia joku yritti kovasti viedä etukiekon alta niin silti pääsin maaliin ehjin nahoin. Tuloksena 18:s sija, vaikka virallisissa papereissa sillä sijalla onkin tiimikaveri, taas vaihteen vuoksi omaa nimeä ei löydy tuloksista oikeasta paikasta, alkaa näköjään tulla jo tavaksi. Tämän sekaannuksen takia muutamat palkinto€urotkin jäivät saamatta, joita Osuuspankki-Kela Racing Team olisi kovasti arvostanut.
Summa summarum, ihan mukava kisa vaikka ihmeempää tulosta ei tullutkaan, vauhtiakin oli kohtuullisesti kun keskinopeudeksi saatiin 44km/h. Jalat alkoivat olla jo sellaiset kuten pitääkin, sai ehkä vähän itseluottamusta lauantaina ajettavaa GP Herningiä (UCI 1.2) ajatellen. Siellä luvassa 200km höystettynä kuudellatoista hiekkatiepätkällä, joten aika jäätävä kisa on tulossa, jos sitä selviäisi maaliin kohtuullisella sijalla niin voisi olla ihan tyytyväinen. Ja mielellään pitäisi muutenkin saada kisassa jotain aikaiseksi, että saisi lunastettua paikan toukokuussa ajettavalle Olympias Tourille (UCI 2.2), joka on kuitenkin yksi alkukauden päätavoitteista.
Riittää taas tälle kerralle, turhaa turinaa luvassa taas Tanskan jälkeen.
Ainiin, meinasi unohtua lähettää sellaiset terveiset SPU:lle, että voisi koittaa tehdä joskus hamassa tulevaisuudessa lisenssistä hieman "aidomman näköisen". Ennen kisaa sai käydä tiukkaa vääntöä saksalaisen tuomarin kanssa siitä, että pääseekö omalla lisenssillä viivalle, kun ei meinannut millään uskoa sitä oikeaksi. Onneksi osaan sentään hieman saksaa niin ratkesi sekin tilanne, mutta eipä ole ollut ainut kerta kun kotimaista lisenssiä kummastellaan maailmalla.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Omloop van de Glazen Stad
Vuhuu, tällä kertaa pääsin jopa kisan maaliin pääjoukossa, aiheutti joukon riemunkiljahduksia eikun ei nyt aivan...
Otin maanantain kisan jälkeen pari päivää hieman kevyemmin ja torstaina suunnistin kohti Groningenia, suunnitelmana oli käydä riehumassa paikallisessa treenikisassa. Jalat olivat ihan mukavat ja tuloksena oli kolmas sija parin continental-rohvan jälkeen. Keskinopeus oli hevosmiesten tietotoimiston mukaan lähempänä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä, joten ei treenikisakaan mennyt aivan ajeluksi vaikka eihän se nyt aivan normaalia kisaa vastaakaan.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Omloop van de Glazen Stad, 170km hieman kiemurtelevalla reitillä, joka oli perinteiseen tyyliin kylvetty täyteen kaikkea kivaa väisteltäväksi, englanniksi tätä kuvaa hienosti termi road furniture. Neutraalistartin jälkeen vuorossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ekat 40minuuttia olivatkin pienimuotoista kaaosta, kasoja sai väistellä vähän väliä. Vauhtia riitti ihan reippasti koko päivän, kun kerrankin ei tuulesta ollut isompaa haittaa. Jossain välissä takarenkaasta kuului pssh, sattui hieman huonoon aikaan, joten joutui tekemään kunnolla hommia, että pääsi porukkaan ennen pientä sivaripätkää, huoltoauto nro 28 ei auttanut asiassa yhtään. Loppukisa sitten porukan mukana, onneksi saatiin kisan loppupuolella yksi mies hatkaporukkaan. Tiimille tuloksena kahdeksas sija, ihan kohtuullinen suoritus, kun mukana oli kuitenkin 6 continental-tallia ja muutenkin taso oli kohdillaan. Oma ajo ihan ok, pääjoukon suojissa maaliin. Kai tässä hitaasti, mutta epävarmasti ollaan menossa parempaan suuntaan.
Tulevana viikonloppuna ei ole ohjelmassa kisaa, ellei saa joltain kyytiä Saksanmaalle ja se näyttää hieman epätodennäköiseltä. Sen jälkeen onkin vuorossa pari UCI 1.2-kisaa, ensiksi Tanskassa ja sitten tässä lähes kotikulmilla. Sieltä toivotaan jonkinlaista tulosta, riippuu tietysti vähän siitä millaisella taktiikalla tiimi on liikenteessä. Jos pahimmat allergiaoireetkin helpottaisivat siihen mennessä, niin olisi happikin voisi kulkea hieman paremmin. No sen näkee sitten parin viikon päästä, palataan asiaan silloin!
Otin maanantain kisan jälkeen pari päivää hieman kevyemmin ja torstaina suunnistin kohti Groningenia, suunnitelmana oli käydä riehumassa paikallisessa treenikisassa. Jalat olivat ihan mukavat ja tuloksena oli kolmas sija parin continental-rohvan jälkeen. Keskinopeus oli hevosmiesten tietotoimiston mukaan lähempänä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä, joten ei treenikisakaan mennyt aivan ajeluksi vaikka eihän se nyt aivan normaalia kisaa vastaakaan.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Omloop van de Glazen Stad, 170km hieman kiemurtelevalla reitillä, joka oli perinteiseen tyyliin kylvetty täyteen kaikkea kivaa väisteltäväksi, englanniksi tätä kuvaa hienosti termi road furniture. Neutraalistartin jälkeen vuorossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ekat 40minuuttia olivatkin pienimuotoista kaaosta, kasoja sai väistellä vähän väliä. Vauhtia riitti ihan reippasti koko päivän, kun kerrankin ei tuulesta ollut isompaa haittaa. Jossain välissä takarenkaasta kuului pssh, sattui hieman huonoon aikaan, joten joutui tekemään kunnolla hommia, että pääsi porukkaan ennen pientä sivaripätkää, huoltoauto nro 28 ei auttanut asiassa yhtään. Loppukisa sitten porukan mukana, onneksi saatiin kisan loppupuolella yksi mies hatkaporukkaan. Tiimille tuloksena kahdeksas sija, ihan kohtuullinen suoritus, kun mukana oli kuitenkin 6 continental-tallia ja muutenkin taso oli kohdillaan. Oma ajo ihan ok, pääjoukon suojissa maaliin. Kai tässä hitaasti, mutta epävarmasti ollaan menossa parempaan suuntaan.
Tulevana viikonloppuna ei ole ohjelmassa kisaa, ellei saa joltain kyytiä Saksanmaalle ja se näyttää hieman epätodennäköiseltä. Sen jälkeen onkin vuorossa pari UCI 1.2-kisaa, ensiksi Tanskassa ja sitten tässä lähes kotikulmilla. Sieltä toivotaan jonkinlaista tulosta, riippuu tietysti vähän siitä millaisella taktiikalla tiimi on liikenteessä. Jos pahimmat allergiaoireetkin helpottaisivat siihen mennessä, niin olisi happikin voisi kulkea hieman paremmin. No sen näkee sitten parin viikon päästä, palataan asiaan silloin!
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Pääsiäinen pyöräillen
Pääsiäinen ja pari kisaa ovat nyt takana, tuloksellisesti melko synkkää aikaa, mutta pitää vaan luottaa siihen, että pyörä alkaa kohta kulkea toivotulla tavalla. Tai jos ei ala, niin sitten täytyy vain todeta ettei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, yksinkertaista vai kuinka ??
Lauantaina ajoin 170km pituisen Omloop van de Braakmanin. Alunperin minun ei pitäny ajaa kuin maanantain kisa, mutta kutsu kisaan kävi varamiehenä, joten herätys lauantaina viiden maissa, autoon istumaan ja nokka kohti kisapaikkaa. Olosuhteet olivat taas aika hyytävät, aamulla herätessäni satoi lunta ja myös kisan aikana näkyi lumihiutaleita useampaankin otteeseen, kylmyyttä lisäsi vielä navakka tuuli. Eli aika perussettiä tämän "kevään" kisoissa.
Itse kisasta ei jäänyt tuloksien muodossa paljoa sanottavaa. Kisa käytiin pääosin kapeilla peltoteillä ja kun matkan varrelle osui myös 20 sektoria mukulakiviä niin melko kaaoottinen settihän siitä sitten tuli. Mukulakivet yhdistettynä tuuliseen keliin tarkoittaa aina sitä, että paikoista taistellaan kynsin ja hampain, porukka ohittelee mistä sattuu pääsemään ja meininki on muutenkin aika uskomatonta. Joskus lukee tai kuulee sanottavan, että ammattilaisten(amatöörienkin) kevään klassikkokisoissa alku on vain helppoa lämmittelyä, mutta se on kyllä aivan täyttä potaskaa. Koska ratkaisun paikkoihin pitää päästä kärkipäässä niin monesti viimeinen kilometri ennen mäkeä tai mukulakiviä on kuin loppukiri. Ja kun kaikki tietävät, että kärjessä pitää olla, jos haluaa menestyä niin sitä tunkua on. Kyynärpäät ja nyrkit heiluivat alussa useampaan otteeseen, ilmassa kaikui GODVERDOMME!!!-huudot ja kärkeen pääseminen oli todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Mutta jatketaan taas itse kisasta. Kun tulimme ensimmäistä kertaa pitkälle, noin 2km mukulapätkälle, olin hieman liian takana, noin sijalla 50 kun mukana oli parisataa ajajaa. Haistelin, että kohta alkaa tapahtua, joten ei siinä auttanut muu kuin laittaa kaasu pohjaan sekä vilkku vasemmalle ja vetää ohituskaistalla sen mitä pystyy. No huonokuntoisista jaloista riitti sen verran taagia, että löysin itseni kärkiporukan häntäpäästä, taisin olla viimeinen joka sinne nousi porukan katketessa. Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Hieman myöhemmin jäätävässä sivarissa oma tyhmyys porukassa sijoittumisen suhteen ja mukulalla kärkeen pääsemiseen tarvittu riehuminen kostautui rankasti. Tipuin porukasta noin 500m ennen sivarin loppua ja paluu takaisin pääjoukkoon oli valitettava tosiasia. Ja kuinka ollakaan, kärkiporukka meni lähes muuttumattomana maaliin saakka, joten oma kisa oli periaatteessa siinä. Ei oikein napannut enää ajaa, kun tuli mokattua koko kisa. No kruisailin kuitenkin kisan maaliin asti jossain grupeton ja pääjoukon sekoituksessa, saipa edes hyvää treeniä. Yli puolet porukasta ei selvinnyt maaliin ja tiimilläkin meni vähän heikosti, kun parhaat ukot olivat jossain muualla ajamassa kisaa.
No ei muuta kuin palautumaan kohti maanantain Altena Bieschbosh Rondea, jossa olisi taas uusi mahdollisuus kokeilla jalkojaan, tällä kertaa vielä hieman kovempia ajajia vastaan. Sunnuntai menikin nukkuessa hieman pidempään, sitten tuli pyöriteltyä tunti kevyesti pyörällä ja sen jälkeen tulikin seurattua sohvalta De Rondea, ilalla vielä hieman "sähköä" jalkoihin. Siinäpä se resepti palautumisen maksimointiin olikin, myöhemmin tietäisi että miten tämä onnistui.
Maanantai koitti, jalat olivat palautuneet kohtuullisesti ja kuten normaalisti, tiimibussin kyydissä kohti kisapaikkaa. Keli oli tällä kertaa jo hieman lämpimämpi, mutta todella tuulinen ja se tiesi aika jäätävää kisaa tällä reitillä. Ja sellainenhan siitä sitten tulikin... Todella hermostuneen neutraalistartin jälkeen, jossa väisteltiin oman terveytensä uhalla kaikkea kivaa mitä täällä Hollannissa tielle onnistutaan kylvämään, aloitettiin sivumyötäiseen ja vauhti oli tapissa heti alusta asti. Ei mennyt varmaan kuin pari kilometriä ja päivän hatka oli muodostunut, omilla jaloilla ja sijoittumisella ei ollut sinne asiaa. Pari kilometriä lisää ja kisa kääntyi sivutuuleen, jossa porukka räjähti lopullisesti aivan tuhannen palasiksi. Olin kohtuullisesti hereillä ja löysin itseni kakkosporukasta. Harvennus jatkui vielä jonkun aikaa, kunnes käännyttiin vastatuuleen ja meno hieman rauhoittui. Kuitenkin ensimmäisen tunnin jälkeen yli puolet melkein kahdestasadasta ajasta oli ulkona kisasta, ehkä se kertoo jotain kisan kulusta.
Noin puolentoistatunnin kohdalla tein kisassa ensimmäisen virheen eli söin väärään aikaan, tuli sitten aika kiire päästä ylemmäksi porukassa, tosin se ei vielä kostautunut. No kahden tunnin kohdalla tuli mokattua uudestaan, kun arvioin sivutuulen ja oman sijaintini pääjoukossa väärin. Pääjoukko räjähti sivarissa neljään osaan ja olin itse kolmannessa. Tilanne ei olisi normaalisti ollut vielä menetetty, mutta tällä ajoseuraa ei enää kilpaileminen kiinnostanut, varsinkaan yhtä ruotsalaista pelleä, joten pääjoukko meni menojaan. Katselin, että takaa tulee ehkä minuutin jäljessä vielä yksi porukka ja päätin, että ajelen sen mukana maaliin. Porukka osoittautui nopeasti grupetoksi, ajelimme sijoista 40...50 ja noin kolmen tunnin kohdilla komissaari tulikin sanomaan, että kisa on osaltamme ohi. Joopajoo...
Vähän kyrsi kyllä ettei päässyt ajamaan kisaa loppuun (lopussa kierroksia kaupungissa, sen takia tuomaristo otti "ylimääräiset" hanakasti pois kisasta) ja vielä enemmän kyrsi oma tyhmyys, joka (taas) pilasi kisan. Olisi ollut ajaa jalkaa olla kakkosporukassa("pääjoukossa"), mutta kuten todettu, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja lopputulos vielä sitäkin rankemmin. Loppujen lopuksi lähes kahdestasadasta ajajasta maaliin selvisi 31, aika kova kato kävi. Tiimiltä sentään kolme ukkoa maaliin, ihan kelpo suoritus vaikka mainittavaa menestystä ei tullutkaan. Voisikin todeta, että kisa oli köyhän miehen UCI 1.2-tasoa, kun se skaalataan vähän pohjoisemmalle sijainnille.
Tulipa taas mussutettua paljon, onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti! Sunnuntaina olisi taas luvassa uutta kisaa, vastus samaa luokkaa kuin eilen, pakko terästäytyä ajamisen suhteen, jos haluaa pärjätä. Jalkaa kun ei ole niin paljoa, että sillä voisi paikata omia hölmöilyjä oikein olan takaa. Toivottavasti kuntokin on menossa oikeaan suuntaan, niin helpottaisi sekin hieman näitä hommia, ainakin toivossa on hyvä elää??
Mutta riittänee taas tälle kerralle, ehkä vähän positiivisempaa sävyä sitten seuraavalla kerralla? Jos meno jatkuu yhtä heikkona, niin ei jaksa koko aikaa mussuttaa kaikkea enemmän tai vähemmän negatiivista, eihän sitä jaksa edes kukaan lukea.
Lauantaina ajoin 170km pituisen Omloop van de Braakmanin. Alunperin minun ei pitäny ajaa kuin maanantain kisa, mutta kutsu kisaan kävi varamiehenä, joten herätys lauantaina viiden maissa, autoon istumaan ja nokka kohti kisapaikkaa. Olosuhteet olivat taas aika hyytävät, aamulla herätessäni satoi lunta ja myös kisan aikana näkyi lumihiutaleita useampaankin otteeseen, kylmyyttä lisäsi vielä navakka tuuli. Eli aika perussettiä tämän "kevään" kisoissa.
Itse kisasta ei jäänyt tuloksien muodossa paljoa sanottavaa. Kisa käytiin pääosin kapeilla peltoteillä ja kun matkan varrelle osui myös 20 sektoria mukulakiviä niin melko kaaoottinen settihän siitä sitten tuli. Mukulakivet yhdistettynä tuuliseen keliin tarkoittaa aina sitä, että paikoista taistellaan kynsin ja hampain, porukka ohittelee mistä sattuu pääsemään ja meininki on muutenkin aika uskomatonta. Joskus lukee tai kuulee sanottavan, että ammattilaisten(amatöörienkin) kevään klassikkokisoissa alku on vain helppoa lämmittelyä, mutta se on kyllä aivan täyttä potaskaa. Koska ratkaisun paikkoihin pitää päästä kärkipäässä niin monesti viimeinen kilometri ennen mäkeä tai mukulakiviä on kuin loppukiri. Ja kun kaikki tietävät, että kärjessä pitää olla, jos haluaa menestyä niin sitä tunkua on. Kyynärpäät ja nyrkit heiluivat alussa useampaan otteeseen, ilmassa kaikui GODVERDOMME!!!-huudot ja kärkeen pääseminen oli todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Mutta jatketaan taas itse kisasta. Kun tulimme ensimmäistä kertaa pitkälle, noin 2km mukulapätkälle, olin hieman liian takana, noin sijalla 50 kun mukana oli parisataa ajajaa. Haistelin, että kohta alkaa tapahtua, joten ei siinä auttanut muu kuin laittaa kaasu pohjaan sekä vilkku vasemmalle ja vetää ohituskaistalla sen mitä pystyy. No huonokuntoisista jaloista riitti sen verran taagia, että löysin itseni kärkiporukan häntäpäästä, taisin olla viimeinen joka sinne nousi porukan katketessa. Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Hieman myöhemmin jäätävässä sivarissa oma tyhmyys porukassa sijoittumisen suhteen ja mukulalla kärkeen pääsemiseen tarvittu riehuminen kostautui rankasti. Tipuin porukasta noin 500m ennen sivarin loppua ja paluu takaisin pääjoukkoon oli valitettava tosiasia. Ja kuinka ollakaan, kärkiporukka meni lähes muuttumattomana maaliin saakka, joten oma kisa oli periaatteessa siinä. Ei oikein napannut enää ajaa, kun tuli mokattua koko kisa. No kruisailin kuitenkin kisan maaliin asti jossain grupeton ja pääjoukon sekoituksessa, saipa edes hyvää treeniä. Yli puolet porukasta ei selvinnyt maaliin ja tiimilläkin meni vähän heikosti, kun parhaat ukot olivat jossain muualla ajamassa kisaa.
No ei muuta kuin palautumaan kohti maanantain Altena Bieschbosh Rondea, jossa olisi taas uusi mahdollisuus kokeilla jalkojaan, tällä kertaa vielä hieman kovempia ajajia vastaan. Sunnuntai menikin nukkuessa hieman pidempään, sitten tuli pyöriteltyä tunti kevyesti pyörällä ja sen jälkeen tulikin seurattua sohvalta De Rondea, ilalla vielä hieman "sähköä" jalkoihin. Siinäpä se resepti palautumisen maksimointiin olikin, myöhemmin tietäisi että miten tämä onnistui.
Maanantai koitti, jalat olivat palautuneet kohtuullisesti ja kuten normaalisti, tiimibussin kyydissä kohti kisapaikkaa. Keli oli tällä kertaa jo hieman lämpimämpi, mutta todella tuulinen ja se tiesi aika jäätävää kisaa tällä reitillä. Ja sellainenhan siitä sitten tulikin... Todella hermostuneen neutraalistartin jälkeen, jossa väisteltiin oman terveytensä uhalla kaikkea kivaa mitä täällä Hollannissa tielle onnistutaan kylvämään, aloitettiin sivumyötäiseen ja vauhti oli tapissa heti alusta asti. Ei mennyt varmaan kuin pari kilometriä ja päivän hatka oli muodostunut, omilla jaloilla ja sijoittumisella ei ollut sinne asiaa. Pari kilometriä lisää ja kisa kääntyi sivutuuleen, jossa porukka räjähti lopullisesti aivan tuhannen palasiksi. Olin kohtuullisesti hereillä ja löysin itseni kakkosporukasta. Harvennus jatkui vielä jonkun aikaa, kunnes käännyttiin vastatuuleen ja meno hieman rauhoittui. Kuitenkin ensimmäisen tunnin jälkeen yli puolet melkein kahdestasadasta ajasta oli ulkona kisasta, ehkä se kertoo jotain kisan kulusta.
Noin puolentoistatunnin kohdalla tein kisassa ensimmäisen virheen eli söin väärään aikaan, tuli sitten aika kiire päästä ylemmäksi porukassa, tosin se ei vielä kostautunut. No kahden tunnin kohdalla tuli mokattua uudestaan, kun arvioin sivutuulen ja oman sijaintini pääjoukossa väärin. Pääjoukko räjähti sivarissa neljään osaan ja olin itse kolmannessa. Tilanne ei olisi normaalisti ollut vielä menetetty, mutta tällä ajoseuraa ei enää kilpaileminen kiinnostanut, varsinkaan yhtä ruotsalaista pelleä, joten pääjoukko meni menojaan. Katselin, että takaa tulee ehkä minuutin jäljessä vielä yksi porukka ja päätin, että ajelen sen mukana maaliin. Porukka osoittautui nopeasti grupetoksi, ajelimme sijoista 40...50 ja noin kolmen tunnin kohdilla komissaari tulikin sanomaan, että kisa on osaltamme ohi. Joopajoo...
Vähän kyrsi kyllä ettei päässyt ajamaan kisaa loppuun (lopussa kierroksia kaupungissa, sen takia tuomaristo otti "ylimääräiset" hanakasti pois kisasta) ja vielä enemmän kyrsi oma tyhmyys, joka (taas) pilasi kisan. Olisi ollut ajaa jalkaa olla kakkosporukassa("pääjoukossa"), mutta kuten todettu, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja lopputulos vielä sitäkin rankemmin. Loppujen lopuksi lähes kahdestasadasta ajajasta maaliin selvisi 31, aika kova kato kävi. Tiimiltä sentään kolme ukkoa maaliin, ihan kelpo suoritus vaikka mainittavaa menestystä ei tullutkaan. Voisikin todeta, että kisa oli köyhän miehen UCI 1.2-tasoa, kun se skaalataan vähän pohjoisemmalle sijainnille.
Tulipa taas mussutettua paljon, onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti! Sunnuntaina olisi taas luvassa uutta kisaa, vastus samaa luokkaa kuin eilen, pakko terästäytyä ajamisen suhteen, jos haluaa pärjätä. Jalkaa kun ei ole niin paljoa, että sillä voisi paikata omia hölmöilyjä oikein olan takaa. Toivottavasti kuntokin on menossa oikeaan suuntaan, niin helpottaisi sekin hieman näitä hommia, ainakin toivossa on hyvä elää??
Mutta riittänee taas tälle kerralle, ehkä vähän positiivisempaa sävyä sitten seuraavalla kerralla? Jos meno jatkuu yhtä heikkona, niin ei jaksa koko aikaa mussuttaa kaikkea enemmän tai vähemmän negatiivista, eihän sitä jaksa edes kukaan lukea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)