Viron pettymykset ovat jo taaksejäänyttä aikaa ja pienen hengähdystauon jälkeen on aloitettu harjoittelu kohti kauden toista puoliskoa. Kuntokin on testattu ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, joten alkukautta parempaa menestystä lähdetään hakemaan loppukauden kisoista.
Nyt on kolme viikkoa aikaa tehdä hieman enemmän välillä liiankin vähälle jäänyttä pk-treeniä ja valmistautua Hollantiin lähtemiseen. Sitä ennen tulee muutama kilpailukin käytyä ajamassa Suomessa etteivät jalat pääse täysin unohtamaan miltä se kilpailu oikein tuntuu!
Sivut
Samin blogi: Sekalaista höpinää suomalaiselta pyöräilijältä, tekstit lähinnä sitä mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Varoitus, sisältää avautumista ja pessimismiä.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Saaremaa Velotuur
Saaremaa Velotuur on ajettu maaliin huonolla menestyksellä ja melko rikki oleva mieskin on palannut jo Lahteen. Mitäs tältä reissulta jäi taas käteen, voi kysyä.
Keikka meni sen verran perseelleen, että mitään syvällisiä kertomuksia etapeista ei jaksa raapustaa. Voikin todeta, että kaikki etapit menivät enemmän tai vähemmän mönkään.
Stage 1: Joukkueaika-ajo, 19km, meni niinkuin odotinkin. Viidellä miehellä turpaan tuli kahdeksan miehen joukkueita vastaan, yllätys yllätys, melkein 1½min. Ei nyt niin huonosti, mutta parantaakin voisi.
Stage 2: Tartu-Viljandi 151km. Neljän miehen hatka meni kuin menikin maaliin asti, kaikki pääjoukossa ongelmitta maaliin, sijoitukset eivät mainitsemisen arvoisia.
Stage 3: Viljandi-Rapla 144km. Etappia kuvaa hyvin savolainen supersankari, Vituiks Män. Missattiin porukalla iso 20 miehen hatka, jota yritettiin ajaa kiinni, mutta viittätoista sekunttia lähemmäksi ei päästy ja sinne se meni ja GC samalla kuin tuhka tuuleen. Synkkää aikaa.
Stage 4: Liiva-Kuressaare 162km. Legendaarinen hiekkatie-etappi. Tuulen ansiosta patotie meni rauhassa ja kaikki odottivat vain hiekkatietä. Kruusatien puolessa välissä takakumi alkoi tyhjentyä ja kun uuden kiekon saamisessa kesti ikuisuus niin se oli siinä. Samalla päättyi viisi vuotta kestänyt rengasrikoton aika Saarenmaalla. Maaliin supergrupetossa, söi miestä.
Stage 5: Kuressaare-Sääre-Kuressaare 108km. Viimeisellä etapilla koitettiin paikata epäonnistunutta reissua raivoisalla yrityksellä koko joukkueen voimin, mutta taas jäi luu käteen. Virolaiset päästivät pienen hatkan menemään ja se ei tullutkaan kiinni. Eli ei mitään tulosta taaskaan, sehän se olikin koko reissun trendi.
Ja vielä kysymykseen, että, mitäs reissusta jäikään tuomisiksi ??? No tuloksellisesti reissu oli aivan katastrofi ja eipä muutenkaan ole ihmeempää sanottavaa, joten reissun voi todeta rankasti epäonnistuneeksi. Noh, kunhan tästä vähän lepäilee ja aloittaa uudestaan treenaamaan niin pyörän pitäisi ainakin kulkea. Ja jos ei kulje niin sitten voikin vaipua synkkyyteen!
Ps. Seuraavan kerran, kun virolaiset tulevat Suomeen ajamaan niin suomalaiset voisivat noudattaa koko rintamalla samanlaista taktiikkaa kuin virolaiset, eli kaikki ajavat ulkomaalaisia vastaan ja elämä tehdään kaikin tavoin hankalaksi. Siten saadaan voitot pysymään kotimaassa, ainakin hieman suuremmalla todennäköisyydellä.
Keikka meni sen verran perseelleen, että mitään syvällisiä kertomuksia etapeista ei jaksa raapustaa. Voikin todeta, että kaikki etapit menivät enemmän tai vähemmän mönkään.
Stage 1: Joukkueaika-ajo, 19km, meni niinkuin odotinkin. Viidellä miehellä turpaan tuli kahdeksan miehen joukkueita vastaan, yllätys yllätys, melkein 1½min. Ei nyt niin huonosti, mutta parantaakin voisi.
Stage 2: Tartu-Viljandi 151km. Neljän miehen hatka meni kuin menikin maaliin asti, kaikki pääjoukossa ongelmitta maaliin, sijoitukset eivät mainitsemisen arvoisia.
Stage 3: Viljandi-Rapla 144km. Etappia kuvaa hyvin savolainen supersankari, Vituiks Män. Missattiin porukalla iso 20 miehen hatka, jota yritettiin ajaa kiinni, mutta viittätoista sekunttia lähemmäksi ei päästy ja sinne se meni ja GC samalla kuin tuhka tuuleen. Synkkää aikaa.
Stage 4: Liiva-Kuressaare 162km. Legendaarinen hiekkatie-etappi. Tuulen ansiosta patotie meni rauhassa ja kaikki odottivat vain hiekkatietä. Kruusatien puolessa välissä takakumi alkoi tyhjentyä ja kun uuden kiekon saamisessa kesti ikuisuus niin se oli siinä. Samalla päättyi viisi vuotta kestänyt rengasrikoton aika Saarenmaalla. Maaliin supergrupetossa, söi miestä.
Stage 5: Kuressaare-Sääre-Kuressaare 108km. Viimeisellä etapilla koitettiin paikata epäonnistunutta reissua raivoisalla yrityksellä koko joukkueen voimin, mutta taas jäi luu käteen. Virolaiset päästivät pienen hatkan menemään ja se ei tullutkaan kiinni. Eli ei mitään tulosta taaskaan, sehän se olikin koko reissun trendi.
Ja vielä kysymykseen, että, mitäs reissusta jäikään tuomisiksi ??? No tuloksellisesti reissu oli aivan katastrofi ja eipä muutenkaan ole ihmeempää sanottavaa, joten reissun voi todeta rankasti epäonnistuneeksi. Noh, kunhan tästä vähän lepäilee ja aloittaa uudestaan treenaamaan niin pyörän pitäisi ainakin kulkea. Ja jos ei kulje niin sitten voikin vaipua synkkyyteen!
Ps. Seuraavan kerran, kun virolaiset tulevat Suomeen ajamaan niin suomalaiset voisivat noudattaa koko rintamalla samanlaista taktiikkaa kuin virolaiset, eli kaikki ajavat ulkomaalaisia vastaan ja elämä tehdään kaikin tavoin hankalaksi. Siten saadaan voitot pysymään kotimaassa, ainakin hieman suuremmalla todennäköisyydellä.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Voitoton viikonloppu
Jahas, taas yksi enemmän tai vähemmän surkea kisaviikonloppu on takana. Yritystä oli melkein vaikka muille jakaa, mutta tulosta ei tullut, eli vanha virsi soi taas kerran!
Fellmanin ajoista ei jäänyt paljoa sanottavaa, yhden välikirin sain napattua ja siihen se jäikin. Voittokin karkasi seuran ulkopuolella, kun Kimmo kukisti Paavon loppukirissä. Positiivista kisassa oli se, että alkuviikon sairastelu ei vaikuttanut pahemmin ajamiseen.
Porvoon ajoissa tuli vietettyä aika tarkalleen 110km irtiotoissa, mutta tulos jäi laihaksi, kun pääjoukko tuli takaa kiinni pari kilometriä ennen maalia. Sanomattakin selvää, että jäi hieman harmittamaan.
Noh, tulipa edes hyvät treenit tehtyä. Maanantaina otetaankin jo suunta kohti Viroa, kun vuorossa on perinteinen Saaremaa Velotuur. Maantiepyöräilyn SM-kisoja ei tule tänä vuonna ajettua, kiitos Suomen Pyöräilyunionin sähläyksien. Ja pitäähän sitä antaa välillä muillekin kuin TWD-Länkenin ajajille mahdollisuus voittoon ;).
Fellmanin ajoista ei jäänyt paljoa sanottavaa, yhden välikirin sain napattua ja siihen se jäikin. Voittokin karkasi seuran ulkopuolella, kun Kimmo kukisti Paavon loppukirissä. Positiivista kisassa oli se, että alkuviikon sairastelu ei vaikuttanut pahemmin ajamiseen.
Porvoon ajoissa tuli vietettyä aika tarkalleen 110km irtiotoissa, mutta tulos jäi laihaksi, kun pääjoukko tuli takaa kiinni pari kilometriä ennen maalia. Sanomattakin selvää, että jäi hieman harmittamaan.
Noh, tulipa edes hyvät treenit tehtyä. Maanantaina otetaankin jo suunta kohti Viroa, kun vuorossa on perinteinen Saaremaa Velotuur. Maantiepyöräilyn SM-kisoja ei tule tänä vuonna ajettua, kiitos Suomen Pyöräilyunionin sähläyksien. Ja pitäähän sitä antaa välillä muillekin kuin TWD-Länkenin ajajille mahdollisuus voittoon ;).
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Riga GP
Taas yksi reissu Baltiaan takana ja saihan siellä tällä kertaa jopa jotain aikaseksikin, tosin ei silti mitään juhlimisen aihetta kisatuloksista löydy.
190km kisa starttasi ihan reippaalla vauhdilla ja yritystä oli kautta rintaman. 15km kohdilla iskin ja vähän myöhemmin mukaan liittyi reilu kymmenen kuskia ja samalla päivän irtiotto oli muodostunut. Seuraavat 140km taitettiin hyvää kyytiä lumi,vesi -ja raekuurojen säestämänä, tosin taisi siellä jopa aurinkokin välillä paistaa. Sitten hatkaporukan kovemmat kuskit alkoivat rynkyttää ja pian kärkeen muodostui seitsemän kuskin ryhmä, joka ratkaisi kisan parhaat sijoitukset. Itselläni ei jaloissa riittänyt tarpeeksi potkua, joten jäin kakkosporukkaan taistelemaan himmeämmistä sijoituksista. Loppujen lopuksi tulin maaliin yhdeksännellä sijalla, ihan kohtuullinen tulos, mutta aina tietysti haluaisi parempaa.
Lauantaina on vuorossa Fellmannin Ajot Lahdessa ja sunnuntaina lähes legendaarinen Porvoon Ajo, joka lienee tänä vuonna kovin kotimainen maantiekisa. Molemmista kisoista lähdetään tavoittelemaan tälle vuodelle ensimmäistä merkintää voittosarakkeeseen.
190km kisa starttasi ihan reippaalla vauhdilla ja yritystä oli kautta rintaman. 15km kohdilla iskin ja vähän myöhemmin mukaan liittyi reilu kymmenen kuskia ja samalla päivän irtiotto oli muodostunut. Seuraavat 140km taitettiin hyvää kyytiä lumi,vesi -ja raekuurojen säestämänä, tosin taisi siellä jopa aurinkokin välillä paistaa. Sitten hatkaporukan kovemmat kuskit alkoivat rynkyttää ja pian kärkeen muodostui seitsemän kuskin ryhmä, joka ratkaisi kisan parhaat sijoitukset. Itselläni ei jaloissa riittänyt tarpeeksi potkua, joten jäin kakkosporukkaan taistelemaan himmeämmistä sijoituksista. Loppujen lopuksi tulin maaliin yhdeksännellä sijalla, ihan kohtuullinen tulos, mutta aina tietysti haluaisi parempaa.
Lauantaina on vuorossa Fellmannin Ajot Lahdessa ja sunnuntaina lähes legendaarinen Porvoon Ajo, joka lienee tänä vuonna kovin kotimainen maantiekisa. Molemmista kisoista lähdetään tavoittelemaan tälle vuodelle ensimmäistä merkintää voittosarakkeeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)