Eipä jäänyt Köln-Schuld-Frechenistä hirveästi kerrottavaa. 190km kitumista vuoden huonoimmilla jaloilla kuvaa hyvin päivän kisaa. Ei ollut kovin nautittava kokonaisuus.
Jo puolen tunnin kohdalla huomasin, että tänään on todella huono päivä. Sen jälkeen odottelin vain, että missä mäessä porukka räjähtää. Tämä tapahtui suunnilleen 120km kohdassa olleessa reilun parin kilometrin pituisessa 10% jyrkässä nyppylässä. Pystyin vain toteamaan, että kärki karkaa aivan nenän edestä, mutta en pystynyt tekemään mitään sen eteen, että olisin päässyt kärkeen. Kun kyseessä on yksi Saksan kovimmista amatööreille ja continental-talleille suunnatuista yhden päivän kisoista niin huonoilla jaloilla ei yksinkertaisesti voi pärjätä. Loppukisan sitten kiduin 2.porukassa ja maalissa oli pettynyt mies sijalla 104. Viimeisen tunnin aikana jaloissa oli sentään jotain elon merkkejä, mutta ei se enää siinä vaiheessa hirveästi lohduta. Tekisikin melkein mieli lainata Seppo Rätyä Saksan suhteen, mutta jätetään se tuonnemmaksi. Kisasta jäi muistoksi vain palanut iho käsivarsissa.
Huonoille jaloille löytyikin "syy", kun maanantai-iltana nousi kuume ja tällä hetkellä mies on toipilaana. Pitää yrittää toipua nopeasti, jos vaikka pääsisi viivalle viikonloppuna. Jos tervehtyy ajoissa, niin lauantaina vuorossa Omloop van de Braakman, pituutta melkein 170km ja tarjolla on kuulema hieman mukulakiviäkin. Kun mukulakivillä ajaminen ei ole itselle minkäänlainen ongelma niin lauantaina koitetaan kääntää kampia siihen malliin, että jonkinlaista tulostakin tulee.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Varamies ja Saksan valloitus vol 1
On perjantai-ilta ja kello lähestyy jo kymmentä. Yht'äkkiä puhelin soi ja DS(=tiimipomo) soittaa. Pitäisi kuulema ajaa huomenna 160km kisaa. Valmistautuminen ei ole oikein optimaalinen kisaa ajatellen ja sunnuntaina luvassa kisa Saksassa, mutta silti tuli lupauduttua viivalle. Siinä samalla meni lauantain leppoisa vietto kevyen lenkin ja penkkiurheilun merkeissä.
Lauantain kisa käytiin Haarlemmerliedessä, aivan Amsterdamin läheisyydessä. Luvassa perussetti eli tuulta, 4 continental-tiimiä ja muut perusjoukkueet sekä tietysti reitti, joka muodostuu lähinnä pari metriä leveistä teistä. Eturiviin odottamaan jo puoli tuntia ennen starttia, että ei tarvitsisi aloittaa perältä. No eipä tästä ollut hirveästi hyötyä, kun kaaoottisessa neutraalissa tilanne muuttui jo omalta kannalta ei niin hyväksi. Neutraalin jälkeen päästiin pari metriä leveälle patotielle, jossa tapahtuivat kilpailun ratkaisut. Kaikki continental tallit menivät kärkeen ja jauhoivat porukan tuhannen palasiksi. Olisi kuitenkin ollut vielä mahdollisuus nousta kärkeen hyvillä jaloilla, mutta pikahälytyksen saanut suomalainen kärsi vielä alkukankeudesta, joten irtiotto meni menojaan. Kakkosporukassa kuitenkin oli hyvää yritystä ja olimme 100km asti 45-55sek päässä irtiotosta, mutta kun kärjessä oli edustus kaikilta isoilta tiimeiltä niin se meni menojaan. Viimeiset 60km ajettiin sitten vaihtelevalla vauhdilla ja tulipa kerran pienellä avustuksella haettua hieman lisävauhtia patotien nurmipenkalta. Kaatumiselta vältyttiin allekirjoittaneen yliluonnollisia cyclocross-taitoja käyttäen ja matka jatkui taas. Lopussa koitin vielä vähän intoilla ja tuloksena 34:s sija, tiimin toiseksi parhaana ajajana. Ihan kohtuullisesti varamieheltä ja tiimikin oli tyytyväinen. Kisassa kävi melkoinen kato, kun maaliin tuli alle 60 ajajaa ja keskeyttäneitä oli lähes 100, tuosta voi koittaa päätellä vähän millaista vauhti täällä on.
Sunnuntaina oli vuorossa vähän vajaa 110km kilpailu Saksan Börgerissä. Tuuliseen ja kylmään keliin oli uskaltautunut melkein 200 ajajaa ja tasokin oli ihan kohtuullinen. Itse kisa oli minulle pettymys. Kun kahdeksasta kierroksesta oli ajettu 1½ niin eteeni tuli kasa, johon en kuitenkaan joutunut mutta en ehtinyt sitä väistääkään. Kun etuporukka jatkoi matkaansa myötätuulessa 60km/h ja itse joutui pysähtymään niin eroa kärkeen tuli äkkiä 40 sekkaa. Takaa-ajo porukassani oli huonoa ja ajajat lähinnä tykittelivät yksistään päättömästi, joten yllätys yllätys että sinne jäätiin missä oltiinkin. Loppukisasta tyhjensin vielä jalat muuta porukkaa perässäni raahaten ja maaliin tulin sijalla ynnä muuta. Vähän jäi harmittamaan, mutta treenin kannalta hyvä kisa.
Saksan valloitus vol. 1 oli siis epäonnistunut, mutta tästä ei lannistuta vaan ensi sunnuntaina hyökätään uudelleen. Silloin on vuorossa Köln-Schuld-Frechen, 190km pituinen saksalainen "klassikko". Mäkeäkin on kuulema luvassa, mukavaa vaihtelua tasamaan jauhamiseen. Jos palaset loksahtelevat paikalleen niin jonkinlaista tulostakin voidaan odottaa.
Lauantain kisa käytiin Haarlemmerliedessä, aivan Amsterdamin läheisyydessä. Luvassa perussetti eli tuulta, 4 continental-tiimiä ja muut perusjoukkueet sekä tietysti reitti, joka muodostuu lähinnä pari metriä leveistä teistä. Eturiviin odottamaan jo puoli tuntia ennen starttia, että ei tarvitsisi aloittaa perältä. No eipä tästä ollut hirveästi hyötyä, kun kaaoottisessa neutraalissa tilanne muuttui jo omalta kannalta ei niin hyväksi. Neutraalin jälkeen päästiin pari metriä leveälle patotielle, jossa tapahtuivat kilpailun ratkaisut. Kaikki continental tallit menivät kärkeen ja jauhoivat porukan tuhannen palasiksi. Olisi kuitenkin ollut vielä mahdollisuus nousta kärkeen hyvillä jaloilla, mutta pikahälytyksen saanut suomalainen kärsi vielä alkukankeudesta, joten irtiotto meni menojaan. Kakkosporukassa kuitenkin oli hyvää yritystä ja olimme 100km asti 45-55sek päässä irtiotosta, mutta kun kärjessä oli edustus kaikilta isoilta tiimeiltä niin se meni menojaan. Viimeiset 60km ajettiin sitten vaihtelevalla vauhdilla ja tulipa kerran pienellä avustuksella haettua hieman lisävauhtia patotien nurmipenkalta. Kaatumiselta vältyttiin allekirjoittaneen yliluonnollisia cyclocross-taitoja käyttäen ja matka jatkui taas. Lopussa koitin vielä vähän intoilla ja tuloksena 34:s sija, tiimin toiseksi parhaana ajajana. Ihan kohtuullisesti varamieheltä ja tiimikin oli tyytyväinen. Kisassa kävi melkoinen kato, kun maaliin tuli alle 60 ajajaa ja keskeyttäneitä oli lähes 100, tuosta voi koittaa päätellä vähän millaista vauhti täällä on.
Sunnuntaina oli vuorossa vähän vajaa 110km kilpailu Saksan Börgerissä. Tuuliseen ja kylmään keliin oli uskaltautunut melkein 200 ajajaa ja tasokin oli ihan kohtuullinen. Itse kisa oli minulle pettymys. Kun kahdeksasta kierroksesta oli ajettu 1½ niin eteeni tuli kasa, johon en kuitenkaan joutunut mutta en ehtinyt sitä väistääkään. Kun etuporukka jatkoi matkaansa myötätuulessa 60km/h ja itse joutui pysähtymään niin eroa kärkeen tuli äkkiä 40 sekkaa. Takaa-ajo porukassani oli huonoa ja ajajat lähinnä tykittelivät yksistään päättömästi, joten yllätys yllätys että sinne jäätiin missä oltiinkin. Loppukisasta tyhjensin vielä jalat muuta porukkaa perässäni raahaten ja maaliin tulin sijalla ynnä muuta. Vähän jäi harmittamaan, mutta treenin kannalta hyvä kisa.
Saksan valloitus vol. 1 oli siis epäonnistunut, mutta tästä ei lannistuta vaan ensi sunnuntaina hyökätään uudelleen. Silloin on vuorossa Köln-Schuld-Frechen, 190km pituinen saksalainen "klassikko". Mäkeäkin on kuulema luvassa, mukavaa vaihtelua tasamaan jauhamiseen. Jos palaset loksahtelevat paikalleen niin jonkinlaista tulostakin voidaan odottaa.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Kevättä ilmassa
Pari viikkoa on taas vierähtänyt ja kevät alkaa tehdä tuloaan Hollantiin. Myös mies alkaa herätä eloon kevään myötä. Kahteen viimeiseen viikkoon mahtui jonkun verran huonoa ja hyvää treeniä sekä yksi kisa. Viime viikolla ongelmaksi muodostui pyöräilijälle jo klassisen tuttu jumi. Pääsin keskiviikkona vihdoin ja viimein hierontaan, edellisestä olikin vierähtänyt aikaa kuukauden verran. Hieronta ei kuitenkaan vastannut oikein odotuksia ja jumit eivät pahemmin auenneet. Asialle oli kuitenkin tehtävä jotain niin päätin ostaa "foam rollerin", joka tunnetaan myös toisella nimellä kaulin. Saattaa kuullostaa oudolta, mutta sen avulla saa murjottua lihaksia melko hyvin. Rajana on vain oma kipukynnys, tuntuu nimittäin välillä aika ikävältä vetää lihaksia kunnolla auki.
Witte Kruis Classicissa lauantaina tulisi selviämään ovatko em. toimenpiteet auttaneet yhtään vai ovatko lihakset vieläkin heikossa hapessa. Perjantain viimeistelytreeni tuntui jo ihan kohtuulliselta, joten odotukset kisaan lähdettäessä olivat positiiviset.
Kisareitti oli aika tekninen jatkuvinen risteyksineen ja liikenneympyröineen. Kun siihen lisätään välillä todella kapeat tiet, neljä continental-tason joukketta, melkein 200 miestä viivalla ja kova tuuli niin jo etukäteen tiesi, että kisa tulee olemaan rankka. Ensimmäinen tunti mentiin vielä isossa porukassa, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua. Yllättäen porukka katkesi ja huomasin olevani kakkosryhmässä. Onneksi kuitenkin porukassamme riitti tarpeeksi vauhtia, jotta ennen kisan puoliväliä saimme ykkösporukan kiinni. Ja kuten yleensä käy, heti tämän jälkeen irti lähtee uusi porukka ja niin tapahtui myös tälläkin kertaa. Nyt pääsin mukaan siihen porukkaan kuten myös kolme muuta tiimikaveriamme. Saimme nopeasti lähes minuutin kaulan, mutta yhteistyö porukassa oli huonoa ja kakkosryhmä saavutti meidät. Sen jälkeen yritystä oli paljon ja kävin itsekin muutaman kerran koittamassa irtiottoa, mutta porukka pysyi kasassa. Kuitenkin jossain vaiheessa kärkeen pääsi livahtamaan pieni porukka, joka otti kahden sekunnin erolla sijat 1 ja 2. Muut sijat ratkaistiin melko kaaoottisessa massakirissä, josta tuloksena 19:s sija. Parempaankin olisi ollut mahdollisuudet ilman lopun väistelyjä. Jos olisi halunnut kamppailla parhaista sijoituksista olisi pitänyt vain laittaa silmät kiinni, vetää täysillä kaikesta välittämättä ja toivoa pystyssä pysymistä, mutta tämä jäi tällä kertaa tekemättä.
Oli kuitenkin positiivista huomata, että kunto on kehittynyt aika mukavasti parissa viikossa. Tällä kertaa jaksoi ajaa hyvin kovavauhtisen 170km kisan asti pienistä ongelmista huolimatta ja yritystä matkan varrella oli paljon. Tämä antaa taas uskoa, että vähän ajan päästä pitäisi pystyä kamppailemaan jo kirkkaammista sijoituksista myös näissä karkeloissa.
Loppuun kisan tulokset ja muutama nappaamani kuva täältä Assenista, jotta blogiin saadaan hieman muutakin kuin pyöräilykeskeistä sisältöä.
Witte Kruis Classicissa lauantaina tulisi selviämään ovatko em. toimenpiteet auttaneet yhtään vai ovatko lihakset vieläkin heikossa hapessa. Perjantain viimeistelytreeni tuntui jo ihan kohtuulliselta, joten odotukset kisaan lähdettäessä olivat positiiviset.
Kisareitti oli aika tekninen jatkuvinen risteyksineen ja liikenneympyröineen. Kun siihen lisätään välillä todella kapeat tiet, neljä continental-tason joukketta, melkein 200 miestä viivalla ja kova tuuli niin jo etukäteen tiesi, että kisa tulee olemaan rankka. Ensimmäinen tunti mentiin vielä isossa porukassa, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua. Yllättäen porukka katkesi ja huomasin olevani kakkosryhmässä. Onneksi kuitenkin porukassamme riitti tarpeeksi vauhtia, jotta ennen kisan puoliväliä saimme ykkösporukan kiinni. Ja kuten yleensä käy, heti tämän jälkeen irti lähtee uusi porukka ja niin tapahtui myös tälläkin kertaa. Nyt pääsin mukaan siihen porukkaan kuten myös kolme muuta tiimikaveriamme. Saimme nopeasti lähes minuutin kaulan, mutta yhteistyö porukassa oli huonoa ja kakkosryhmä saavutti meidät. Sen jälkeen yritystä oli paljon ja kävin itsekin muutaman kerran koittamassa irtiottoa, mutta porukka pysyi kasassa. Kuitenkin jossain vaiheessa kärkeen pääsi livahtamaan pieni porukka, joka otti kahden sekunnin erolla sijat 1 ja 2. Muut sijat ratkaistiin melko kaaoottisessa massakirissä, josta tuloksena 19:s sija. Parempaankin olisi ollut mahdollisuudet ilman lopun väistelyjä. Jos olisi halunnut kamppailla parhaista sijoituksista olisi pitänyt vain laittaa silmät kiinni, vetää täysillä kaikesta välittämättä ja toivoa pystyssä pysymistä, mutta tämä jäi tällä kertaa tekemättä.
Oli kuitenkin positiivista huomata, että kunto on kehittynyt aika mukavasti parissa viikossa. Tällä kertaa jaksoi ajaa hyvin kovavauhtisen 170km kisan asti pienistä ongelmista huolimatta ja yritystä matkan varrella oli paljon. Tämä antaa taas uskoa, että vähän ajan päästä pitäisi pystyä kamppailemaan jo kirkkaammista sijoituksista myös näissä karkeloissa.
Loppuun kisan tulokset ja muutama nappaamani kuva täältä Assenista, jotta blogiin saadaan hieman muutakin kuin pyöräilykeskeistä sisältöä.
| 1. |  Bram Nolten | Cyclingteam Jo Piels | 03:45:52 | ||
| 2. | Stefan Van Winden | Restore Cycling | zt. | ||
| 3. | Jelmer Asjes | Koga Cycling Team | 00:02 | ||
| 4. | Roy Eefting | Koga Cycling Team | zt. | ||
| 5. | Dylan Groenewegen | Cycling Team De Rijke | zt. | ||
| 19. |  Sami Tiainen | NWV Groningen | zt. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)