Eipä jäänyt Köln-Schuld-Frechenistä hirveästi kerrottavaa. 190km kitumista vuoden huonoimmilla jaloilla kuvaa hyvin päivän kisaa. Ei ollut kovin nautittava kokonaisuus.
Jo puolen tunnin kohdalla huomasin, että tänään on todella huono päivä. Sen jälkeen odottelin vain, että missä mäessä porukka räjähtää. Tämä tapahtui suunnilleen 120km kohdassa olleessa reilun parin kilometrin pituisessa 10% jyrkässä nyppylässä. Pystyin vain toteamaan, että kärki karkaa aivan nenän edestä, mutta en pystynyt tekemään mitään sen eteen, että olisin päässyt kärkeen. Kun kyseessä on yksi Saksan kovimmista amatööreille ja continental-talleille suunnatuista yhden päivän kisoista niin huonoilla jaloilla ei yksinkertaisesti voi pärjätä. Loppukisan sitten kiduin 2.porukassa ja maalissa oli pettynyt mies sijalla 104. Viimeisen tunnin aikana jaloissa oli sentään jotain elon merkkejä, mutta ei se enää siinä vaiheessa hirveästi lohduta. Tekisikin melkein mieli lainata Seppo Rätyä Saksan suhteen, mutta jätetään se tuonnemmaksi. Kisasta jäi muistoksi vain palanut iho käsivarsissa.
Huonoille jaloille löytyikin "syy", kun maanantai-iltana nousi kuume ja tällä hetkellä mies on toipilaana. Pitää yrittää toipua nopeasti, jos vaikka pääsisi viivalle viikonloppuna. Jos tervehtyy ajoissa, niin lauantaina vuorossa Omloop van de Braakman, pituutta melkein 170km ja tarjolla on kuulema hieman mukulakiviäkin. Kun mukulakivillä ajaminen ei ole itselle minkäänlainen ongelma niin lauantaina koitetaan kääntää kampia siihen malliin, että jonkinlaista tulostakin tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti