Jaa-a, Teivo oli osaltani surkeaa kyntämistä ehkä vuoden huonoimmilla jaloilla. Mutainen reitti ja yksi vähän reilumpi pummi matkan varrella yhdistettynä vatsaongelmiin johti keskeytykseen ja siihen päättyi myös kausi 2012.
Maanantaina olikin jo kurkku kipeä, en sitten sano varmaksi, että oliko se syy huonoihin jalkoihin vai seuraus paskassa kelissä ajamisesta...
Jossain vaiheessa voisi kirjoitella yhteenvetoa kaudesta 2012, kunhan vain jaksaa. 2013 kaudesta on kenenkään turha kysellä mitään, melkein kaikki on usvan peitossa ja kuten tiedetään, niin pyöräilyssä on varmaa vain se, että kaikki on epävarmaa.
Ja nyt keskitytään vain latailemaan akkuja ensi kautta varten.
Sivut
Samin blogi: Sekalaista höpinää suomalaiselta pyöräilijältä, tekstit lähinnä sitä mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Varoitus, sisältää avautumista ja pessimismiä.
tiistai 25. syyskuuta 2012
torstai 20. syyskuuta 2012
XCM-SM Hyvinkää
Tulipa sitten käytyä taas pitkästä aikaa kilpailemassa maastopyörällä, tällä kertaa oli vuorossa XCM-SM:t Hyvinkäällä. Viimeisin maaliin ajettu maastokisa ennen sunnuntaita taisi olla osaltani vuodelta 2009, joten pientä lisäjännitystä oli ilmassa, vaikka Hyvinkään reitti sopi hyvin myös kaltaiselleni "maantiemiehelle".
Sunnuntaina viivalle olikin keräytynyt oikeastaan koko Suomen maastopyöräilyn kerma ja liuta maantiekuskeja. Luvassa olisi siis vauhdikas kilpailu ja sitä se olikin.
Ensimmäisen kierroksen alkupuoli oli passailua, mutta laskettelurinteen nousussa alkoi jo olla tapahtumaa. Ammattilaiset Jussi ja Jukka repivät porukkaan jo hieman eroa, mutta nousun päällä Jussi jäi vaihtelemaan rengasta, joten hänen osaltaan kisa oli ohi. Muuten porukka tuli kasaan taas mäen jälkeen ja seuraavan kerran alkoi tapahtua toisella kierroksella hieman ennen laskettelurinnettä.
Jukka lisäsi vauhtia ja perässä pysyi vain Samuel. Itse seurailin tilannetta lähietäisyydeltä, mutta omilla jaloilla ei pystynyt oikein tekemään mitään sen eteen, että olisi päässyt mukaan Jukan ja Samuelin vauhtiin. Mäen jälkeisillä pätkillä Ojala nousi yksin kärkeen, mutta takana kakkosporukassa ajohalut ja/tai jalat olivat lopussa ja oli selvää, että ilman epäonnea mitalit menevät menojaan.
Viimeiset 1½kierrosta tuli sitten ajettua vaihtelevissa porukoissa, laskettelurinteen loppuosa tuli tunkattua myös viimeisellä kierroksella, joten sen jälkeen joutui jo vähän ajamaan, että pääsi taas porukoihin. Jossain vaiheessa isompi ryhmä vielä pirstaloitui ja lopussa kilpailin neljännestä sijasta Picaron Revon ja Kangaskokon kanssa. Neljäs sija matkasi Revolle, itse olin maalissa viides ja Kangaskokko kuudes. Ojala vei kultamitalin kotiin, joka oli kieltämättä pieni yllätys, Samuel tuli hopealle ja Vastarannan oli tyytyminen pronssiin.
Summasummarum jalat eivät riittäneet tällä kertaa mitalitaistoon ja pienien ongelmien keskellä viides sija taisi olla aika maksimisuoritus. Täytyy sanoa, että tykkäsin Hyvinkään radasta. Tämäntyyppiselle radalle löytyy mielestäni paikka Suomen kisakalenterissa, vaikka tietysti "oikeat maastopyöräilijät" toteavat, että eihän Hyvinkään reitti edes ollut maastopyöräilyä, kun ei tarvinnut ajaa hiilikuituisella 29"kiikkustuolilla kivikkojuurakkohelvetissä melkein kävelyvauhtia.
Näillä näkymin tulen urpoilemaan ja könyämään Tampereelle sunnuntaina, joten kannattaa varoa, ettei jää polkupätkillä 26"metallipyörällä ajavan maantiekuskin taakse, koska vauhti juurakossa ja kivikossa on taatun hidasta.
Ja loppuun todetaan, että vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin kisakausi 2012.
Sunnuntaina viivalle olikin keräytynyt oikeastaan koko Suomen maastopyöräilyn kerma ja liuta maantiekuskeja. Luvassa olisi siis vauhdikas kilpailu ja sitä se olikin.
Ensimmäisen kierroksen alkupuoli oli passailua, mutta laskettelurinteen nousussa alkoi jo olla tapahtumaa. Ammattilaiset Jussi ja Jukka repivät porukkaan jo hieman eroa, mutta nousun päällä Jussi jäi vaihtelemaan rengasta, joten hänen osaltaan kisa oli ohi. Muuten porukka tuli kasaan taas mäen jälkeen ja seuraavan kerran alkoi tapahtua toisella kierroksella hieman ennen laskettelurinnettä.
Jukka lisäsi vauhtia ja perässä pysyi vain Samuel. Itse seurailin tilannetta lähietäisyydeltä, mutta omilla jaloilla ei pystynyt oikein tekemään mitään sen eteen, että olisi päässyt mukaan Jukan ja Samuelin vauhtiin. Mäen jälkeisillä pätkillä Ojala nousi yksin kärkeen, mutta takana kakkosporukassa ajohalut ja/tai jalat olivat lopussa ja oli selvää, että ilman epäonnea mitalit menevät menojaan.
Viimeiset 1½kierrosta tuli sitten ajettua vaihtelevissa porukoissa, laskettelurinteen loppuosa tuli tunkattua myös viimeisellä kierroksella, joten sen jälkeen joutui jo vähän ajamaan, että pääsi taas porukoihin. Jossain vaiheessa isompi ryhmä vielä pirstaloitui ja lopussa kilpailin neljännestä sijasta Picaron Revon ja Kangaskokon kanssa. Neljäs sija matkasi Revolle, itse olin maalissa viides ja Kangaskokko kuudes. Ojala vei kultamitalin kotiin, joka oli kieltämättä pieni yllätys, Samuel tuli hopealle ja Vastarannan oli tyytyminen pronssiin.
Summasummarum jalat eivät riittäneet tällä kertaa mitalitaistoon ja pienien ongelmien keskellä viides sija taisi olla aika maksimisuoritus. Täytyy sanoa, että tykkäsin Hyvinkään radasta. Tämäntyyppiselle radalle löytyy mielestäni paikka Suomen kisakalenterissa, vaikka tietysti "oikeat maastopyöräilijät" toteavat, että eihän Hyvinkään reitti edes ollut maastopyöräilyä, kun ei tarvinnut ajaa hiilikuituisella 29"kiikkustuolilla kivikkojuurakkohelvetissä melkein kävelyvauhtia.
Näillä näkymin tulen urpoilemaan ja könyämään Tampereelle sunnuntaina, joten kannattaa varoa, ettei jää polkupätkillä 26"metallipyörällä ajavan maantiekuskin taakse, koska vauhti juurakossa ja kivikossa on taatun hidasta.
Ja loppuun todetaan, että vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin kisakausi 2012.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)