Belgiasta ollaan kotiuduttu jo koti-Suomeen ja valmistautuminen kohti kautta 2011 on käynnissä.
Tällä hetkellä ei ole vielä tarkempaa tietoa ensi vuoden suunnitelmista, mutta kunhan ne selviävät niin kirjoittelen niistä tänne.
Sivut
Samin blogi: Sekalaista höpinää suomalaiselta pyöräilijältä, tekstit lähinnä sitä mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Varoitus, sisältää avautumista ja pessimismiä.
maanantai 18. lokakuuta 2010
perjantai 27. elokuuta 2010
Kilpailuja Ranskassa ja Belgiassa
Jahas, voisi taas olla aika kirjoitella tänne blogiin jotain viime aikojen kuulumisista, kun ei ole tällä hetkellä oikein muutakaan järkevää tekemistä.
Viime kirjoituksessa mainittu kaatuminen tulikin vaikuttamaan ajamiseen melkein 2½ viikkoa, kun lonkka ja selkä kipeytyivät melko pahasti. Onneksi kuitenkin sain selätettyä nämä ongelmat ja nyt kroppa taas toimii miten pitääkin.
Viimeisen kuukauden aikana on tullut ajettua kisoja niin Belgiassa kuin Ranskassakin.
Ensimmäinen onnistunut kisa kaatumisen jälkeen oli Meulebekessä 14.8. 117km mutkaisella radalla ja osin sateisessa kelissä vaati veronsa, kun lähtijöistä alle kolmannes eli 45 pääsi maaliin. Itse kilpailun lopulliset ratkaisut tapahtuivat vasta kisan loppupuolella, mutta allekirjoittanut ei pystynyt niihin osallistumaan, kun ensimmäisen tunnin aikana joutui ajamaan liikaa punaisella. Kiriin osallistuminenkin jäi heikoksi, mutta tuloksena kuitenkin 34. sija, joka oli ihan ok suoritus.
Seuraavana viikonloppuna eli 21-22.8 olikin tiedossa sitten Ranskan valloitus, kun vuorossa olivat GP Beuvry de la-Forêt ja GP Bavay. Ensimmäinen oli 125km pituinen kisa, jossa lämpötila ja vauhti meinasivat sulattaa kuskit asfaltille ja mukulakiville. Mukulakiviosuuksilla tapahtuivat kilpailun ratkaisut, kun porukka hajosi moniin palasiin, joista sitten muodostui irtiotto- ja kakkosryhmä. En päässyt ykkösryhmään, mutta irtaannuin kakkosporukasta kilpailun loppupuolella ja ajoin maaliin pienessä ryhmässä, lopullisen sijoituksen ollessa 23:s. Maaliin pääsi 87:stä ajajasta vain 25 ja olin tiimin ainoa ajaja, joka ajoi maaliin, joten olin kisaan kohtalaisen tyytyväinen.
Sunnuntaina ajettiin GP Bavay. Jalat olivat vielä vähän väsyneet eilisestä, mutta sitä ei ehtinyt murehtia, kun 143km pituinen kilpailu alkoi melko reippaalla vauhdilla. Rata oli melko helppo suunnilleen kilometrin pituisesta noususta huolimatta, vaikka se ajettiinkin 13 kertaa. Irtiottoja oli menossa koko ajan ja kilpailun tilanne oli kisaajille melko sekava. Kisan ensimmäisen puolikkaan aikana yritin päästä irtiottoihin mukaan vähän liiankin hanakasti ja tämä kostautui sitten kilpailun loppupuolella. Ratkaiseva itriotto lähti seitsemännellä kierroksella ja tälläkään kertaa ei allekirjoittanut päässyt siihen mukaan, vaikka olikin jo viiden sekunnin päässä. Jalat eivät vain aivan riittäneet, että olisin saanut sen viimeisen 5sek eron kiinni. Loppukisa menikin sitten pääjoukossa kurvaillessa, jalkojen ollessa jo melko ajetut. Viimeisellä kierroksella koitin sentään vähän nostaa sijoitustani, mutta tuloksena oli vain 56.sija, joka ei ollut kovin hääppöinen. Kisa oli pieni pettymys, mutta näistä kisoista pitä vain ottaa oppia.
Keskiviikkona oli vuorossa taas uusi kilpailu, tällä kertaa 169km (13x13km) pituinen Interclub Oudenburgissa, Belgiassa. Tällä kertaa kokoonpanoomme oli saatu myös Paavo, joka oli kotiutunut Suomen pikavisiitiltään. Reitti oli täysin tasainen ja kun tuultakaan ei ollut pahemmin niin tiedossa oli kovavauhtinen kilpailu, varsinkin kun mukana olivat Belgian kovimmat amatööritiimit, PWS Eijssen ja Beveren2000.
Vauhti kilpailussa olikin melko reipasta koko ajan ja sen takia irtiottoja ei oikein päässyt muodostumaan, vaikkakin porukka hieman välillä rakoili. Hieman kilpailun puolenvälin jälkeen jälkeen kärkeen karkasi reilun kymmenen ajajan porukka, joka näytti jo menevän menojaan, kunnes PWS ja Beveren laittoivat junan pystyyn keulille. Ja jo 15km myöhemmin 1:30 edellä ollut irtiotto oli ajettu kiinni ja 2 kierrosta ennen maalia alkoi näyttää siltä, että kisa menee loppukiriin. Kun matkaa maaliin oli alle kierros niin onnistui japanilais-belgialainen yhteistyö tuottamaan eteeni kasan, joka muodosti kärkeen 35 ajajan suuruisen porukan. Itse jäin kasan takia Paavon kanssa kakkosporukkaan ja kovasta yrityksestä huolimatta emme saaneet enää krkiporukkaa kiinni. Paavo päätyi lopulta sijalle 40. ja itse rullailin maaliin sijalla 76. Kisasta ei jäänyt mitään ihmeellistä sanottavaa, vauhti oli kovaa, mutta kasan takia jalkoja ei päässyt kokeilemaan lopussa, joka oli pieni pettymys.
Kunto on pienessä nousussa ja tässä vaiheessa sillä tasolla, että porukassa pysyy hyvin mukana ja iskuissa voi olla mukana, mutta hieman lisää ehkä kaivattaisiin, jotta voitaisiin osallistua kamppailuun aivan kärkisijoituksista. Tätä lähdetään hakemaan sunnuntaina, kun vuorossa on seuraava kisani.
Muuten ei täältä Belgiasta ole ihmeempää kerrottavaa. Kelit alkavat olla ajoittain jo syksyisiä ja porukka tiimissä vähenee, joten aikakin alkaa käydä välillä melko tylsäksi, mutta tätä vastaan on vielä taisteltava reilu kuukausi, jonka jälkeen voikin laittaa kauden pakettiin.
Viime kirjoituksessa mainittu kaatuminen tulikin vaikuttamaan ajamiseen melkein 2½ viikkoa, kun lonkka ja selkä kipeytyivät melko pahasti. Onneksi kuitenkin sain selätettyä nämä ongelmat ja nyt kroppa taas toimii miten pitääkin.
Viimeisen kuukauden aikana on tullut ajettua kisoja niin Belgiassa kuin Ranskassakin.
Ensimmäinen onnistunut kisa kaatumisen jälkeen oli Meulebekessä 14.8. 117km mutkaisella radalla ja osin sateisessa kelissä vaati veronsa, kun lähtijöistä alle kolmannes eli 45 pääsi maaliin. Itse kilpailun lopulliset ratkaisut tapahtuivat vasta kisan loppupuolella, mutta allekirjoittanut ei pystynyt niihin osallistumaan, kun ensimmäisen tunnin aikana joutui ajamaan liikaa punaisella. Kiriin osallistuminenkin jäi heikoksi, mutta tuloksena kuitenkin 34. sija, joka oli ihan ok suoritus.
Seuraavana viikonloppuna eli 21-22.8 olikin tiedossa sitten Ranskan valloitus, kun vuorossa olivat GP Beuvry de la-Forêt ja GP Bavay. Ensimmäinen oli 125km pituinen kisa, jossa lämpötila ja vauhti meinasivat sulattaa kuskit asfaltille ja mukulakiville. Mukulakiviosuuksilla tapahtuivat kilpailun ratkaisut, kun porukka hajosi moniin palasiin, joista sitten muodostui irtiotto- ja kakkosryhmä. En päässyt ykkösryhmään, mutta irtaannuin kakkosporukasta kilpailun loppupuolella ja ajoin maaliin pienessä ryhmässä, lopullisen sijoituksen ollessa 23:s. Maaliin pääsi 87:stä ajajasta vain 25 ja olin tiimin ainoa ajaja, joka ajoi maaliin, joten olin kisaan kohtalaisen tyytyväinen.
Sunnuntaina ajettiin GP Bavay. Jalat olivat vielä vähän väsyneet eilisestä, mutta sitä ei ehtinyt murehtia, kun 143km pituinen kilpailu alkoi melko reippaalla vauhdilla. Rata oli melko helppo suunnilleen kilometrin pituisesta noususta huolimatta, vaikka se ajettiinkin 13 kertaa. Irtiottoja oli menossa koko ajan ja kilpailun tilanne oli kisaajille melko sekava. Kisan ensimmäisen puolikkaan aikana yritin päästä irtiottoihin mukaan vähän liiankin hanakasti ja tämä kostautui sitten kilpailun loppupuolella. Ratkaiseva itriotto lähti seitsemännellä kierroksella ja tälläkään kertaa ei allekirjoittanut päässyt siihen mukaan, vaikka olikin jo viiden sekunnin päässä. Jalat eivät vain aivan riittäneet, että olisin saanut sen viimeisen 5sek eron kiinni. Loppukisa menikin sitten pääjoukossa kurvaillessa, jalkojen ollessa jo melko ajetut. Viimeisellä kierroksella koitin sentään vähän nostaa sijoitustani, mutta tuloksena oli vain 56.sija, joka ei ollut kovin hääppöinen. Kisa oli pieni pettymys, mutta näistä kisoista pitä vain ottaa oppia.
Keskiviikkona oli vuorossa taas uusi kilpailu, tällä kertaa 169km (13x13km) pituinen Interclub Oudenburgissa, Belgiassa. Tällä kertaa kokoonpanoomme oli saatu myös Paavo, joka oli kotiutunut Suomen pikavisiitiltään. Reitti oli täysin tasainen ja kun tuultakaan ei ollut pahemmin niin tiedossa oli kovavauhtinen kilpailu, varsinkin kun mukana olivat Belgian kovimmat amatööritiimit, PWS Eijssen ja Beveren2000.
Vauhti kilpailussa olikin melko reipasta koko ajan ja sen takia irtiottoja ei oikein päässyt muodostumaan, vaikkakin porukka hieman välillä rakoili. Hieman kilpailun puolenvälin jälkeen jälkeen kärkeen karkasi reilun kymmenen ajajan porukka, joka näytti jo menevän menojaan, kunnes PWS ja Beveren laittoivat junan pystyyn keulille. Ja jo 15km myöhemmin 1:30 edellä ollut irtiotto oli ajettu kiinni ja 2 kierrosta ennen maalia alkoi näyttää siltä, että kisa menee loppukiriin. Kun matkaa maaliin oli alle kierros niin onnistui japanilais-belgialainen yhteistyö tuottamaan eteeni kasan, joka muodosti kärkeen 35 ajajan suuruisen porukan. Itse jäin kasan takia Paavon kanssa kakkosporukkaan ja kovasta yrityksestä huolimatta emme saaneet enää krkiporukkaa kiinni. Paavo päätyi lopulta sijalle 40. ja itse rullailin maaliin sijalla 76. Kisasta ei jäänyt mitään ihmeellistä sanottavaa, vauhti oli kovaa, mutta kasan takia jalkoja ei päässyt kokeilemaan lopussa, joka oli pieni pettymys.
Kunto on pienessä nousussa ja tässä vaiheessa sillä tasolla, että porukassa pysyy hyvin mukana ja iskuissa voi olla mukana, mutta hieman lisää ehkä kaivattaisiin, jotta voitaisiin osallistua kamppailuun aivan kärkisijoituksista. Tätä lähdetään hakemaan sunnuntaina, kun vuorossa on seuraava kisani.
Muuten ei täältä Belgiasta ole ihmeempää kerrottavaa. Kelit alkavat olla ajoittain jo syksyisiä ja porukka tiimissä vähenee, joten aikakin alkaa käydä välillä melko tylsäksi, mutta tätä vastaan on vielä taisteltava reilu kuukausi, jonka jälkeen voikin laittaa kauden pakettiin.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Pyöräilyn peräkylästä kohti uusia haasteita Belgiassa
Suomalaisen maantiepyöräilijän kausi päättyy yleensä jo heinäkuussa, koska kilpailuja ei oikeastaan ole enää maantiepyöräilyn SM-kisojen jälkeen. Onneksi seurakaverini Paavon avustuksella sain mahdollisuuden jatkaa kautta hieman isommissa ympyröissä, joten tie vei kohti Belgian Oostkamppia ja Fuji Test Teamin joukkuetta.
Kertaan tässä vielä hieman tapahtumia ennen Belgiaan lähtöä. 17.7 ja 18.7 ajoin viimeiset kilpailuni Suomessa ennen lähtöäni Belgiaan 21.7. Lauantaina 17.7 oli ohjelmassa ratapyöräilyn SM-kilpailut, ensimmäiset laatuaan minulle. Olin viivalla keirinissä sekä pisteajossa. Kilpailut menivät ihan ok, ottaen huomioon etten ollut ajanut ratapyörällä oikeastaan ollenkaan ennen kisoja. Tuloksina olivat keirinin viides sija ja pisteajon seitsemäs sija eli ei mitään maata mullistavaa. Heti kilpailun jälkeen suuntasimme seuran porukoiden kanssa kohti Närpiötä, koska sunnuntaina ajaisimme siellä maantiecupin kisan.
Pitkän ajomatkan, huonojen jalkojen ja huonosti nukutun yön ansiosta tunnelma ei ollut kovin korkealla, kun olin starttiviivalla odottamassa lähtöä 111km (3x37km) pituiseen kisaan. Kisa lähti vauhdikkaasti käyntiin ja jo ennen ensimmäisen kierroksen puoltaväliä huomasin päässeeni kahdeksan miehen irtiottoon, jossa olivat mukana myös seurakaverini Jukka ja Ilari. Irtiotto teki hyvin töitä ja saimme tasaisesti lisää eroa pääjoukkoon, kunnes toisen kierroksen loppupuolella saimme lisäseuraa, kun pääjoukosta oli irronnut kolmen hengen porukka. Tämä oli irtioton lopullinen kokoonpano ja 11 ajajaa tulisi ratkaisemaan kilpailun voiton. Kolmannen kierroksen alussa jalat eivät tuntuneet kovin ihmeellisiltä, joten Jukan kanssa päätimme, että koitamme viedä kisan loppukiriin ja vetää Ilarille kirin. Vaikka iskuja tuli kolmannen kierroksen aikana niin saimme silti pidettyä porukan kasassa ja kun matkaa maaliin oli neljä kilometriä, laitoimme Akun, Jukan ja Ilarin kanssa junan pystyyn. Aku ja Jukka pitivät vauhdin tarpeeksi kovana ettei hyökkäyksiä tullut ja noin 600m ennen maalia siirryin kärkeen vetämään Ilarille lead outia. Maalisuoralle kurvatessani avasin kirin ja ohi tuli vain kirimiehemme Ilari, joten saimme kisasta kaksoisvoiton, josta suuri kiitos kuuluu Akulle ja Jukalle.
Maanantai sekä tiistai menivät nopeasti harjoittelun ja muun säätämisen lomassa ja keskiviikkona oli aika matkustaa kohti Belgiaa. Matka Helsinki-Vantaalta Brysseliin kesti kolmisen tuntia ja kun pääsin kentälle niin siellä vastassa olikin Paavo, joka oli tullut hakemaan minut ja samalla koneella tänne tulleen Teemun lentokentältä. Sieltä matka jatkui Oostkamppiin Fuji Test Teamin kämpille, jossa tulisin viettämään seuraavat pari kuukautta.
"Kotiutuminen" tänne sujui melko mukavasti ja pääsin melko nopeasti porukkaan sisälle. Kun tiimin yhteinen kieli on englanti, helpottaa se monia asioita, kuten muihin tutustumista jne. Tiimin kämppä on siisti ja muutenkin mistään ei ole löytynyt toistaiseksi valitettavaa. Seurakaverit ovat mukavia ja kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, tätä tietysti auttaa se, että kaikki ovat täällä Belgiassa saman asian takia, eli pyöräilyn.
Lauantaina ajoin jo ensimmäisen kisani, joka oli 117km(17x6,9km) pituinen "kermis"(=Kermesse; yleensä 100-120km pituinen kisa lyhyehköllä radalla, kuskeja 100-200 ja kuskien taso vaihtelee todella paljon, myös kovia ajajia on reilusti) Lichterveldessä. Vauhti oli kova alusta alkaen, mutta kun jalat tuntuivat kohtalaisilta niin päätin koittaa onneani ja koitin päästä irtiottoon siinä myös onnistuen. Vauhti irtiotossa oli todella reipasta. Ensimmäisen tunnin keskituntinopeus oli 45,1km/h ja voin sanoa, että rata ei ollut nopea monine mutkineen. Alussa irtiotossa ajaminen oli vielä siedettävää, mutta kun irtioton koko tippui kuuteen ajajaan, joista neljä ajoi samaan pussiin alkoivat vaikeudet. Nelikko iski vuorotellen irti, jättivät välejä ja pakottivat vetämään, joten maitohappojen määrä jaloissa alkoi olla sietämätön. Tipuin irtiotosta 4½kierrosta ennen maalia ja kerkesin olla irti 11kierrosta. Pääjoukkoon tiputtuani jalat olivat täysin tyhjät, mutta rimpuilin mukana vielä 1½kierrosta, kunnes totesin että tänään ei taideta päästä maaliin. Eli päivän saldona pitkähkö sekä tulokseton irtiotto, yksi välikirin voitto ja keskeytys. Ei kovin mairittelevaa ja en ollut kisaan kovin tyytyväinen. Onneksi sentään DS(=tiimipomo) oli kohtuullisen tyytyväinen suoritukseeni. Muut seuran ajajat eivät myöskään saaneet tulosta aikaiseksi Jannesin ollessa paras ajaja sijalla 15.
Seuraavat päivät menivät kuten pyöräilijän arki menee; eli lepoa, harjoittelua, syömistä ja ajan tappamista. Viimeinen onkin täällä lähes pääosassa, koska päivästä jää jäljelle melko monta tuntia treenaamisen, nukkumisen ja syömisen jälkeen. Onneksi täällä ei sentään tarvitse olla yksin, joten aikakin kuluu hieman nopeammin.
Eilen ajoin toisen kisani täällä, joka oli "kotikisa" täällä Oostkampissa, 110km(18x6,1km) pituinen "kermis". Tällä kertaa päätin ottaa alun vähän rauhallisemmin ja tarkkailla tilannetta taaempaa, mutta ei kestäny kauaa kunnes löysin itseni irtiotosta. Tämä kesti reilut kolme kierrosta, kunnes pääjoukko ajoi meidät kiinni. Harmittavasti juuri tämän jälkeen kärkeen lähti uusi porukka ja itse en päässyt mukaan, koska jalat olivat sillä hetkellä melko hapoilla. Hatka meni sitten loppuun asti ja ratkaisi kärkisijoitukset. Kisan loppu meni osaltani huonosti, koska onnistuin kaatumaan viimeisellä kierroksella pari kilometriä ennen maalia. Sairaalareissu tuli siis suoritettua ja todettua belgialaisen sairaanhoidon tehokkuus, mutta onneksi mitään ei mennyt rikki vaan selvisin naarmuilla ja turvotuksella. Nyt joutuu ottamaan päivän lepoa ennen kuin voi aloittaa kevyen pyörittelyn ja seuraaviin kisoihin osallistun luultavasti ensi viikon loppupuolella. Toivottavasti silloin on tuurikin kohdallaan ja mies pysyy pystyssä, jotta voisi tulla tulostakin.
Eiköhän tämä porina riitä jo täksi kerraksi, luultavasti lukija kerkesi jo nukahtaa ennen blogitekstin loppua, päivitystä luvassa kunhan on jotain kerrottavaa.
Kertaan tässä vielä hieman tapahtumia ennen Belgiaan lähtöä. 17.7 ja 18.7 ajoin viimeiset kilpailuni Suomessa ennen lähtöäni Belgiaan 21.7. Lauantaina 17.7 oli ohjelmassa ratapyöräilyn SM-kilpailut, ensimmäiset laatuaan minulle. Olin viivalla keirinissä sekä pisteajossa. Kilpailut menivät ihan ok, ottaen huomioon etten ollut ajanut ratapyörällä oikeastaan ollenkaan ennen kisoja. Tuloksina olivat keirinin viides sija ja pisteajon seitsemäs sija eli ei mitään maata mullistavaa. Heti kilpailun jälkeen suuntasimme seuran porukoiden kanssa kohti Närpiötä, koska sunnuntaina ajaisimme siellä maantiecupin kisan.
Pitkän ajomatkan, huonojen jalkojen ja huonosti nukutun yön ansiosta tunnelma ei ollut kovin korkealla, kun olin starttiviivalla odottamassa lähtöä 111km (3x37km) pituiseen kisaan. Kisa lähti vauhdikkaasti käyntiin ja jo ennen ensimmäisen kierroksen puoltaväliä huomasin päässeeni kahdeksan miehen irtiottoon, jossa olivat mukana myös seurakaverini Jukka ja Ilari. Irtiotto teki hyvin töitä ja saimme tasaisesti lisää eroa pääjoukkoon, kunnes toisen kierroksen loppupuolella saimme lisäseuraa, kun pääjoukosta oli irronnut kolmen hengen porukka. Tämä oli irtioton lopullinen kokoonpano ja 11 ajajaa tulisi ratkaisemaan kilpailun voiton. Kolmannen kierroksen alussa jalat eivät tuntuneet kovin ihmeellisiltä, joten Jukan kanssa päätimme, että koitamme viedä kisan loppukiriin ja vetää Ilarille kirin. Vaikka iskuja tuli kolmannen kierroksen aikana niin saimme silti pidettyä porukan kasassa ja kun matkaa maaliin oli neljä kilometriä, laitoimme Akun, Jukan ja Ilarin kanssa junan pystyyn. Aku ja Jukka pitivät vauhdin tarpeeksi kovana ettei hyökkäyksiä tullut ja noin 600m ennen maalia siirryin kärkeen vetämään Ilarille lead outia. Maalisuoralle kurvatessani avasin kirin ja ohi tuli vain kirimiehemme Ilari, joten saimme kisasta kaksoisvoiton, josta suuri kiitos kuuluu Akulle ja Jukalle.
Maanantai sekä tiistai menivät nopeasti harjoittelun ja muun säätämisen lomassa ja keskiviikkona oli aika matkustaa kohti Belgiaa. Matka Helsinki-Vantaalta Brysseliin kesti kolmisen tuntia ja kun pääsin kentälle niin siellä vastassa olikin Paavo, joka oli tullut hakemaan minut ja samalla koneella tänne tulleen Teemun lentokentältä. Sieltä matka jatkui Oostkamppiin Fuji Test Teamin kämpille, jossa tulisin viettämään seuraavat pari kuukautta.
"Kotiutuminen" tänne sujui melko mukavasti ja pääsin melko nopeasti porukkaan sisälle. Kun tiimin yhteinen kieli on englanti, helpottaa se monia asioita, kuten muihin tutustumista jne. Tiimin kämppä on siisti ja muutenkin mistään ei ole löytynyt toistaiseksi valitettavaa. Seurakaverit ovat mukavia ja kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, tätä tietysti auttaa se, että kaikki ovat täällä Belgiassa saman asian takia, eli pyöräilyn.
Lauantaina ajoin jo ensimmäisen kisani, joka oli 117km(17x6,9km) pituinen "kermis"(=Kermesse; yleensä 100-120km pituinen kisa lyhyehköllä radalla, kuskeja 100-200 ja kuskien taso vaihtelee todella paljon, myös kovia ajajia on reilusti) Lichterveldessä. Vauhti oli kova alusta alkaen, mutta kun jalat tuntuivat kohtalaisilta niin päätin koittaa onneani ja koitin päästä irtiottoon siinä myös onnistuen. Vauhti irtiotossa oli todella reipasta. Ensimmäisen tunnin keskituntinopeus oli 45,1km/h ja voin sanoa, että rata ei ollut nopea monine mutkineen. Alussa irtiotossa ajaminen oli vielä siedettävää, mutta kun irtioton koko tippui kuuteen ajajaan, joista neljä ajoi samaan pussiin alkoivat vaikeudet. Nelikko iski vuorotellen irti, jättivät välejä ja pakottivat vetämään, joten maitohappojen määrä jaloissa alkoi olla sietämätön. Tipuin irtiotosta 4½kierrosta ennen maalia ja kerkesin olla irti 11kierrosta. Pääjoukkoon tiputtuani jalat olivat täysin tyhjät, mutta rimpuilin mukana vielä 1½kierrosta, kunnes totesin että tänään ei taideta päästä maaliin. Eli päivän saldona pitkähkö sekä tulokseton irtiotto, yksi välikirin voitto ja keskeytys. Ei kovin mairittelevaa ja en ollut kisaan kovin tyytyväinen. Onneksi sentään DS(=tiimipomo) oli kohtuullisen tyytyväinen suoritukseeni. Muut seuran ajajat eivät myöskään saaneet tulosta aikaiseksi Jannesin ollessa paras ajaja sijalla 15.
Seuraavat päivät menivät kuten pyöräilijän arki menee; eli lepoa, harjoittelua, syömistä ja ajan tappamista. Viimeinen onkin täällä lähes pääosassa, koska päivästä jää jäljelle melko monta tuntia treenaamisen, nukkumisen ja syömisen jälkeen. Onneksi täällä ei sentään tarvitse olla yksin, joten aikakin kuluu hieman nopeammin.
Eilen ajoin toisen kisani täällä, joka oli "kotikisa" täällä Oostkampissa, 110km(18x6,1km) pituinen "kermis". Tällä kertaa päätin ottaa alun vähän rauhallisemmin ja tarkkailla tilannetta taaempaa, mutta ei kestäny kauaa kunnes löysin itseni irtiotosta. Tämä kesti reilut kolme kierrosta, kunnes pääjoukko ajoi meidät kiinni. Harmittavasti juuri tämän jälkeen kärkeen lähti uusi porukka ja itse en päässyt mukaan, koska jalat olivat sillä hetkellä melko hapoilla. Hatka meni sitten loppuun asti ja ratkaisi kärkisijoitukset. Kisan loppu meni osaltani huonosti, koska onnistuin kaatumaan viimeisellä kierroksella pari kilometriä ennen maalia. Sairaalareissu tuli siis suoritettua ja todettua belgialaisen sairaanhoidon tehokkuus, mutta onneksi mitään ei mennyt rikki vaan selvisin naarmuilla ja turvotuksella. Nyt joutuu ottamaan päivän lepoa ennen kuin voi aloittaa kevyen pyörittelyn ja seuraaviin kisoihin osallistun luultavasti ensi viikon loppupuolella. Toivottavasti silloin on tuurikin kohdallaan ja mies pysyy pystyssä, jotta voisi tulla tulostakin.
Eiköhän tämä porina riitä jo täksi kerraksi, luultavasti lukija kerkesi jo nukahtaa ennen blogitekstin loppua, päivitystä luvassa kunhan on jotain kerrottavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)