Rund um Düren

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet vaihtelevissa tunnelmissa. Välillä ajaminen tuntui jo todella hyvltä, mutta matkan varrelle sattui pieniä ongelmia, joten itseluottamus ja päivän kunto olivat hieman hakusessa ennen Saksaa.

Sunnuntaina aikainen herätys ja tiimibussin kyydissä kohti Saksaa. Koitin vähän kysellä, että alkaako kisa suoraan mäkeen vai mikä on tilanne, koska tarkoituksena oli koittaa päästä "suojahatkaan" ennen mäkiä. No kisa alkoi mäkeen suoraan neutraalistartin jälkeen, joten siihen kuivui sekin suunnitelma. Vauhti oli aika tapissa heti alusta alkaen, koitin kuitenkin rimpuilla irti porukasta pari kertaa, tosin siinä onnistumatta. Jalkakaan ei ollut eilen aivan paras mahdollinen. Sen jälkeen keskityinkin vain porukassa ajamiseen ja odotin hetkeä, jolloin porukka katkeaa ja yritin olla oikeassa paikassa, kun tämä tapahtuu. Ajaminen ei ollut iskujen jälkeen kovin herkkua, joten olin hieman pessimisti mahdollisuuksieni suhteen ja ajoin siksi turhan takana porukassa. Tämä kostautuikin myöhemmin.

Kisan ratkaisu tapahtui puolentoista tunnin kohdilla, kun pohjalle oli ajettu mäki, joka veti porukan jonoksi. Mäen päällä oli vielä hivuttavaa nousua, se yhdistettynä peltoaukeaan ja uskomattoman kovaan tuuleen räjäytti porukan palasiksi. Em asiat ja liian takana oleminen takasi paikan vain kakkosporukassa, josta myöhemmin muodostui pääjoukko, kärki meni siis menojaan. Tämän jälkeen pääjoukossa keskityin ainoastaan  pystyssä pysymiseen, oli paikoitellen melkoisen hazardia ajamista märissä alamäissä ja lopun kaupunkikierroksilla. Maaliin taas sijoilla ynnä muuta, ei nyt aivan katastrofikaan mutta ei todellakaan tyydyttävä tulos.

Rund um Düren olikin viimeinen ensimmäisen stintin kisa NVWG:n kanssa, sillä palailen ensi viikolla Suomeen. Pitää välillä viihtyä koulun penkilläkin ettei menetä Kela Racing Teamin sponsorieuroja. Sitä ennen kuitenkin laitetaan maajoukkuepaita päälle ja Merida alle ja käydään ajamassa Tanskassa pari kisaa. Toinen niistä on Himmerland Rundt UCI 1.2. Matkaa vain 208km ja paikan päälle kuulema tulossa vain surkeita joukkeita, joten voitto on käytännössä jo varma vai miten se menikään ???

Tanskan reissun jälkeen laaditaan välitilinpäätös kaudesta tähän mennessä. Pitää vähän analysoida alkukautta ja tulla jonkinlaisen tulokseen kisakunnon ja kaiken muunkin suhteen. Luvassa myös vähän tietoa kesän kisaohjelmasta.

Tiimin esittely ennen kisaa, huomaa muut rimppakintut.

Vertailua Hollannin ja Suomen kilpailuista

Eipä ole tällä hetkellä ihmeellisempää kirjoittamisen aihetta niin voisin kertoa vähän kisojen eroavaisuudesta Hollannin ja Suomen välillä. Blogitekstin tarkoituksena on siis raottaa hieman verhoa asian suhteen ja kertoa lukijoille siitä, miten erilaisia kisat ja niiden taso voivat olla. Tavan penkkiurheilija voikin ihmetellä, että jos pystyy voittamaan kisoja Suomessa niin miksi voittoja ei tule myös muuallakin.

En nyt ihan tiedä mistä tässä pitäisi loogisesti ajateltuna aloittaa, koska ero on rehellisesti sanottuna kuin yöllä ja päivällä. Tarkoituksena ei ole mollata Suomen kisoja ja tasoa, vaan todeta mikä tilanne oikeasti on. Se että olet kova Suomessa ei tarkoita täällä periaatteessa mitään. Luvassa siis maratonpituinen teksti, joten koittakaa pysyä hereillä.


Yhdeksi suurimmista eroista arvioisin sen, että täytyy olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli sijoittautuminen porukassa on elintärkeää. Tämä tuleekin varmaan monelle pienoisena tai jopa suurena yllätyksenä. Tätä ei tule Suomessa heti ajateltua, mutta kun täällä reitit kiemurtelevat parin metrin levyisiä teitä pitkin ja sinne ahtautuu lähes 200 ajajaa niin ruuhkaa tulee välttämättäkin ja kärkeen on tunkua. Kärjistäen sanottuna ei auta vaikka olisit maailman vahvin pyöräilijä, mutta jos olet väärässä paikassa väärään aikaan niin kilpailuissa menestymisestä ei tule mitään. Jos olet 250m kärjen takana kun alkaa tapahtumaan niin olet auttamatta väärässä paikassa, sieltä ei sitten ihan helpolla noustakaan. Täytyy osata myös luovia hyvin isossa pelotonissa, koska jos ajat liian varovaisesti niin löydät itsesi helposti porukan hänniltä.

Seuraavana suurena erona tulee ajajamäärä, josta saikin jo pientä esimakua. Suomessa viivalla on hyvällä tuurilla 100 ajajaa, joiden tasoerot ovat todella suuria ja ajajia joilla on realistinen mahdollisuus voittoon ei ole hirveän paljoa. Täällä taas lähes jokaisessa kisassa on reilusti yli 100 ajajaa, isommissa kisoissa yleensä se 180-200. Esimerkkinä voidaan ottaa reilu viikko sitten ajamani kortteli keskellä ei mitään, johon starttaa melkein 150 kuskia. Tälläistä ei tule tapahtumaan Suomessa ihan lähiaikoina.

Myös kilpailuiden pituudessa on melkoinen muutos Suomesta Hollantiin mennessä. Jos katselee alkukauden kisojen pituuksia, niin Suomessa ne ovat kaikki alle 100km. Täällä taas aloitetaan suoraan 160-180km kilpailuista, joka on kilpailuiden normaali pituus ja se lisää puolestaan vaativuustasoa aikalailla. Suomessa samanpituiset kilpailut taitavat olla laskettavissa yhden käden sormilla.

Ajajien määrän lisäksi tasoero maiden välillä on suuri. Taso on täällä todella paljon kovempi, sitä ei meinaa uskoa ennen kuin sen itse toteaa. Tämä onkin se suurin ero Suomen ja Hollannin välillä. Kun peruskisassa on aina mukana vähintään 4 Continental(ammattilais)-tason joukkuetta niin se nostaa rimaa menestymisen suhteen. Myös "keskimääräinen" kuskien taso on paljon kovempi ja voitosta taistelu on siksi paljon kovempaa. Tästä johtuen myös kilpailuiden vauhti on aika eri tasolla. Keskinopeudet ovat paljon kovempia kuin Suomessa ja kun kilpailut ovat myös pidempiä niin vauhdin vaikutus korostuu. Monissa rankoissa kisoissa keskeyttäjiä onkin yleensä enemmän kuin niitä, jotka ajavat maaliin.

Reitit täällä eroavat Suomesta aika paljon. Kun ei ole oikeastaan mitään korkeuseroja niin kilpailun ratkaisut tapahtuvat muualla kuin nousuissa. En nyt sano, että Suomessa olisi paljon nousuja, mutta jos ajaa täällä 180km maantiekisan ja kokonaisnousua on reilusti alle 100m niin ehkä se kertoo tarpeeksi. Siis teho-painosuhteella ei ole hirveän suurta merkitystä, tosin turhaa massaa ei ikinä kannata kantaa mukanaan.

Kun kilpailut käydään monesti peltojen keskellä pienillä teillä niin yleensä aina tuuli vaikuttaa kilpailun lopputulokseen. Pitää siis osata ajaa hyvin tuulessa ja sijoittautua oikein. Jo ennen kuin käännytään sivutuuleen niin vauhti kasvaa ja alkaa taistelu paikoista, koska kukaan ei halua olla takana kun alkaa tapahtumaan. Välillä taistelu paikoista on aika raakaa ja kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja. Sitten kun sivutuuleen saavutaan niin kärjessä pidetään sellaista vauhtia, että happivajetta alkaa syntymään aika helposti. Yleensä käykin niin, että kärjessä on yksi "aura" ja sen takana sitten yksi suora jono. Siellä jonossa ollessa ei ole kovin hauskaa ja silloin täytyy vain toivoa, että porukka ei satu katkeamaan, tosin melkein aina näin käy. Keulassa porukka pääsee hieman palautumaan peesissä, mutta kun vedät siellä jonossa jossa peesiäkään ei oikein saa niin vähitellen jaloissa alkaa painamaan. Sitten kun pari ajajaa edestäsi nitkahtaa niin yht'äkkiä ollaankin kakkos,kolmos tai nelosporukassa. Tähän se kisa monesti ratkeaakin, kun kärkeen muodostuu isompi vahva porukka, joka ratkaisee parhaat sijoitukset.


No nyt on pääosin käsitelty erot Suomen ja Hollannin kilpailuiden välillä. Jonkun toisen laatima lista voisi olla hieman erilainen, mutta uskon että suurimmat erot ovat kaikkien mielestä aika samoja. Toivottavasti lukija ymmärtää nyt hieman paremmin miksi ulkomailla ajaessa menestyminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella.


Joskus voisin kirjoitella siitä, että mitä hieman isommissa ympyröissä menestyvältä ajajalta vaaditaan, mutta jätetään se johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Yritystä ja epäonnea

Saksan kisan jälkeen tulin kipeäksi, joten seuraava viikko menikin sitä parannellessa ja kisat jäivät väliin. Viime viikolla pääsin kuitenkin jo takaisin kunnon treenin makuun ja ajaminen tuntuikin paikoitellen aika hyvältä. Pääsiäisen kunniaksi vuorossa pari kisaa, 90km kortteli lauantaina ja 180km maantie maanantaina, joten silloin selviäisi miten hyvässä kunnossa mies on pienen sairastelun jäljiltä.

Lauantain kortteliin starttiviivalle löytyi reilu 120 innokasta, keli oli kylmän kolea ja tuulinen. Kisareitti oli melko helppo ja nopea, joten tiedossa oli tiukkaa vääntämistä. Ensimmäiset kymmenen minuuttia sai käyttää pelkästään siihen, että pääsi nousemaan kärkeen, kun jouduin starttaamaan ihan joukon perältä. Kun pääsin keulille niin vauhti ei tuntunut mitenkään pahalta ja jalatkin vaikuttivat hyviltä, joten ajattelin koittaa onneani irtiotoissa. Olin mukana useammassa irtiotossa, mutta mikään niistä ei mennyt loppuun asti. Kun olin viimeisen kerran irti yhden paikallisen continental-tallin ajajan kanssa ja tulimme kiinni niin samantien lähti uusi irtiotto joka sitten meni loppuun asti. Ja sitten kisan parhaat sijoitukset oli jaettu, jämäsijoista en jaksanut lopussa ajaa. No jalka oli kuitenkin hyvä, yritystä oli ja kai se joskus tuottaa tulostakin. Onneksi muutamasta välikiristä sai sentään vähän rahaa vaivanpalkaksi.

Hatkassa korttelissa, helppoa kuin heinänteko!

Sunnuntaina latailin akkuja korttelin jäljiltä ja valmistauduin maanantain kisaan. Itse kisasta ei jäänyt tällä kertaa paljoa kerrottavaa. Kaatosaade, tuuli, paskaiset ja kapeat tiet tekivät tehtävänsä heti alussa, kasoja tuli vähän väliä ja jo ennen puolta tuntia porukka oli aika palasina. Onnistuin pääsemään ykkösporukkaan, mutta vähän ajan kuluttua takaa kuuluikin psssh. Kirosin mielessäni ja aloin katselemaan taaksepäin, että missäköhän huoltoauto mahtaa olla. No huoltoauto oli kapeilla teillä jumissa grupeton takana ja kun ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain alleni uuden kiekon niin viimeinenkin porukka oli jo kaukana. Johonkin jämäporukkaan pääsin, mutta siinä ei huvittanut ajaa kolmea tuntia paskakelissä, joten kauden ensimmäinen keskeytyskin tuli koettua. Huonoa tuuria väärään aikaan, sitä sattuu välillä ja sille ei itse mahda mitään.

Tulevalle viikonlopulle ei ole näillä näkymin isompaa kisaa tiedossa eli pitää etsiä muutama "treenikisa" ja käydä ajamassa ne. Seuraava isompi kisa on Rund um Düren Saksassa. Kisapaikka on Liegestä 80km itään päin, joten tiukkaa mäkeä on tiedossa sekä kisaan on tulossa ihan tasokasta porukkaa, tarkoittaa sitä, että hyvä sijoitus ei tule helpolla.. Toivottavasti tällä kertaa Saksassa pyörä kulkisi kuitenkin paremmin kuin edellisillä kerroilla!