Pääsin kuin pääsinkin ajamaan kisaa viime viikonloppuna varsin värikkäiden juonenkäänteiden jälkeen. Luvassa oli siis Rund um Steinfurt Saksassa, normaali amatöörikisa. Matkaa reilu 110km ja kahdentoista kierroksen aikana kiivettiin yhtä monta kertaa yksi lyhyt nyppylä, mukavaa vaihtelua Hollannin merenpohjan kyntämiseen.
Kisapäivän aamu valkeni synkän sateisena ja mäkiläski lähti ajamaan urheilukassi selässä kohti itää, josta myöhemmin löytyi autokyyti Saksaan. Kisapaikalla pientä ihmetystä aiheutti se, että paikalla oli tiimin porukkaa Assenista. Kun viikolla epätoivoisesti kahteen kertaan kyselin kyytiä, niin kukaan ei ollut menossa kisaamaan. No onneksi Steinfurtissa aurinko paistoi ja lämmintäkin oli ihan mukavasti, ehkä Saksa ei olekaan niin paska maa ?
Itse kisa meni ihan kohtuullisesti. Koitin ajaa hieman aktiivisemmin kuin yleensä, eli tuli riehuttua ehkä vähän liikaakin. Porukka hajoili hieman matkan varrella, mutta kun reitin ainoassa nousussa oli nihkeä vastatuuli niin se teki erojen saamisesta vaikeaa. Allekirjoittaneen ja muiden vastusteluista huolimatta kisa päättyi kuitenkin massakiriin. Koitin pysyä lopussa kärjen tuntumassa, koska kierros loppui kaupunkiin ja meno oli taaempana ollut jo kisan aikana melko sekavaa. Selvisin viimeisestä kurvista ehjänä ja vaikka 300m ennen maalia joku yritti kovasti viedä etukiekon alta niin silti pääsin maaliin ehjin nahoin. Tuloksena 18:s sija, vaikka virallisissa papereissa sillä sijalla onkin tiimikaveri, taas vaihteen vuoksi omaa nimeä ei löydy tuloksista oikeasta paikasta, alkaa näköjään tulla jo tavaksi. Tämän sekaannuksen takia muutamat palkinto€urotkin jäivät saamatta, joita Osuuspankki-Kela Racing Team olisi kovasti arvostanut.
Summa summarum, ihan mukava kisa vaikka ihmeempää tulosta ei tullutkaan, vauhtiakin oli kohtuullisesti kun keskinopeudeksi saatiin 44km/h. Jalat alkoivat olla jo sellaiset kuten pitääkin, sai ehkä vähän itseluottamusta lauantaina ajettavaa GP Herningiä (UCI 1.2) ajatellen. Siellä luvassa 200km höystettynä kuudellatoista hiekkatiepätkällä, joten aika jäätävä kisa on tulossa, jos sitä selviäisi maaliin kohtuullisella sijalla niin voisi olla ihan tyytyväinen. Ja mielellään pitäisi muutenkin saada kisassa jotain aikaiseksi, että saisi lunastettua paikan toukokuussa ajettavalle Olympias Tourille (UCI 2.2), joka on kuitenkin yksi alkukauden päätavoitteista.
Riittää taas tälle kerralle, turhaa turinaa luvassa taas Tanskan jälkeen.
Ainiin, meinasi unohtua lähettää sellaiset terveiset SPU:lle, että voisi koittaa tehdä joskus hamassa tulevaisuudessa lisenssistä hieman "aidomman näköisen". Ennen kisaa sai käydä tiukkaa vääntöä saksalaisen tuomarin kanssa siitä, että pääseekö omalla lisenssillä viivalle, kun ei meinannut millään uskoa sitä oikeaksi. Onneksi osaan sentään hieman saksaa niin ratkesi sekin tilanne, mutta eipä ole ollut ainut kerta kun kotimaista lisenssiä kummastellaan maailmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti