Witte Kruis Classic

Kisakausi on vihdoin ja viimein saatu avattua, tosin lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvä. Päällimmäisenä kisasta jäivät mieleen äärimmäisen hermostunut ajaminen, todella surkea keli ja ojan pohjalla kyntäminen. Jos mielenkiintosi heräsi niin seuraavaksi avaan hieman lisää kisan tapahtumia.

Witte Kruis Classic kisattiin yhdellä 170km kierroksella Den Haagissa, Hollannin rannikolla. Keli oli jopa kevätklassikolle huono, lämmintä ehkä +3, vettä tuli taivaan täydeltä ja pientä tuulenvirettäkin oli ilmassa. Tämä yhdistettynä yhteen kauden ensimmäisistä ja tärkeistä kisoista teki koko pääjoukon ajamisen uskomattoman hermostuneeksi, koska kaikki haluavat olla kärjessä, kun ei voi ikinä tietää milloin porukka menee palasiksi.

Kisaa ei oltu edes saatu käyntiin, kun ensimmäinen kasa tapahtui neutraalistartissa. Meno ei siitä yhtään rauhoittunut vaan porukkaa kaatui koko tien leveydeltä jossain neljän kilometrin kohdalla, itsekin taisin siihen kolariin eksyä monen muun tavoin. Kolhuilta kuitenkin vältyttiin ja hieman pidemmän takaa-ajon jälkeen pääjoukko oli taas koossa. Ajaminen jatkui hermostuneena ja pientä rakoilua sivutuulessa tapahtui useamman kerran, muttei mitään ratkaisevaa. Jalat tuntuivat sen verran hyviltä, että tuli riehuttua useamman kerran irtioton toivossa, mutta muut eivät olleet niin innokkaita vaan oikeastaan kaikki kyttäsivät continental-tiimejä, joten aika nihkeää oli.

Omalta osaltani kilpailu ratkesi hieman ennen kuin kolme tuntia oli tullut täyteen. Sivarissa porukka meni palasiksi ja olin hyvin sijoittuneena, mutta sitten joku sontanental-proffa päätti näyttää miten sivutuulessa oikein ajetaan. No lopputuloksena oli tietysti kasa, joka tuli aivan nenän eteen ja sen välttämiseksi ei ollut tehtävissä yhtään mitään. Tiimikaveri Marcon kanssa samaan kasaan ja itse tein pu(o)livoltin tangon yli ojan pohjalle, mielenkiintoista kyllä, olotila ei muuttunut yhtään märemmäksi kuin ennen kyntämistä. Kun kirosanojen saattamana sain itseni takaisin tielle ja laitoin kaiken kuntoon, niin siinä vaiheessa peli oli käytännössä menetetty, pääsin kyllä vielä kolmosporukkaan ajamaan jämäsijoista. Tosin meidät otettiin ulos kisasta vielä ennen maaliintuloa, joten eipä jäänyt Witte Kruis Classicista tuloksellisesti mitään kerrottavaa. Koko tiimi kärsi huonosta tuurista, melkein joka ukko oli nurin tai muuten vain kolareiden takana sekä vain kaksi ajajaa pääsi maaliin. Eipä koko kilpailussakaan päässyt maaliin kuin 38 miestä, ajajia starttiviivalla oli kuitenki reilusti toista sataa.

Tälläisiä nämä alkukauden kisat joskus ovat, mutta olisi tietysti voinut toivoa hieman parempaa tuuria, koska silloin mahdollisuudet hyvään tulokseen olisivat olleet olemassa. Nyt tuli vain paleltua turhan takia, onneksi en sentään onnistunut rikkomaan itseäni kolareissa. Todetaan vielä, ettei ole ikinä ollut noin hemmetin kylmä kisan aikana vaikka vaatetta oli päällä enemmän kuin laki sallii, enkä ole ihan ensimmäisenä yleensä kärsimässä kylmästä kelistä. Parin tunnin jälkeen sormet alkoivat olla niin tunnottomat ettei taskuista meinannut saada enää evästä, vaihteen vaihtaminen alkoi olla äärimmäisen hankalaa ja kisan jälkeen tarvitsi muiden apua, että sai kypärän ja hanskat pois päältä. Sormet ovat vieläkin hieman hassun tuntuiset, mutta eikös se mene niin, että mikä ei tapa, se vahvistaa??

Tänään ei sitten tarvitsekaan käydä ajamassa lenkkiä, kun Takatalvi iski Asseniin lumisateen muodossa. Tulevan viikon sääennustekin näyttää aika kolealta, mutta kunhan tiet pysyvät vain sulina niin ajaminen jatkuu lähes suunnitelmien mukaan.

Maantiekalustoa vol 2 ja maaliskuun kisakalenteri

Nyt kun ollaan Hollannin maaperällä ja ajamassa eri seurassa kuin Suomessa, niin samalla luonnollisesti myös kalusto muuttuu. Pyörä tulee lähes kokonaan NWVG:ltä, itse tarvitsee huolehtia vain polkimista ja satulasta, ne kun ovat aika henkilökohtaisia valintoja.

Pyörä on siis merkiltään Phinny, tänä vuonna aika samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna. Oikeastaan ainoa muutos on väri, joka on tälle vuodelle musta. Osasarjana toimii Sramin Force, putkiosat Ritcheytä, treenikiekot Fulcrumin 7, polkimet Ultegraa ja satula Selle Italia SLR. Kisoihin alle löytyy FFWD:n hiilikuituiset tuubikiekot, päällä Vittorian sateella hieman liiankin nopeat Corsa Evot.

Kisakiekkoja lukuunottomatta pyörä on aika samaa tasoa, millä muutkin amatööri -ja continental porukat ajavat. Kuten Meridankin kohdalla, ei mitään superhifiä, mutta hyvä ja kilpailukykyinen kalusto on alla. Jos kisoissa sattuu olemaan matkan varrella mukulakiviä tai jotain muuta mukavaa, niin silloin hiilikuituiset kiekot jäävät varastoon ja alla on Fulcrumit tai vaihtoehtoisesti jotkut omat kiekot.

Hollannin kisapyörä Phinny

Ja loppuun vielä viime kerralla luvattu kilpailukalenteri:

9.3 Witte Kruis Classic, perussivaria tiedossa
16.3 Wielerronde Haarlemmerliede, sivaria taas mutta hieman teknisemmällä ja kapeammalla reitillä
23.3 Rund um Ascheffel, hieman lyhyempi kisa Saksassa
24.3 Giro Nortorf, toinen vierailu Seppo Rädyn rakastamalle maaperälle
30.3 Omloop van de Braakman, mukulakiviä tiedossa, pitäisi sopia hyvin

Näillä mennään taas eteenpäin, seuraavaksi sitten raporttia kauden avauskisan jälkeen!