XCM-SM Hyvinkää

Tulipa sitten käytyä taas pitkästä aikaa kilpailemassa maastopyörällä, tällä kertaa oli vuorossa XCM-SM:t Hyvinkäällä. Viimeisin maaliin ajettu maastokisa ennen sunnuntaita taisi olla osaltani vuodelta 2009, joten pientä lisäjännitystä oli ilmassa, vaikka Hyvinkään reitti sopi hyvin myös kaltaiselleni "maantiemiehelle".

Sunnuntaina viivalle olikin keräytynyt oikeastaan koko Suomen maastopyöräilyn kerma ja liuta maantiekuskeja. Luvassa olisi siis vauhdikas kilpailu ja sitä se olikin.

Ensimmäisen kierroksen alkupuoli oli passailua, mutta laskettelurinteen nousussa alkoi jo olla tapahtumaa. Ammattilaiset Jussi ja Jukka repivät porukkaan jo hieman eroa, mutta nousun päällä Jussi jäi vaihtelemaan rengasta, joten hänen osaltaan kisa oli ohi. Muuten porukka tuli kasaan taas mäen jälkeen ja seuraavan kerran alkoi tapahtua toisella kierroksella hieman ennen laskettelurinnettä.

Jukka lisäsi vauhtia ja perässä pysyi vain Samuel. Itse seurailin tilannetta lähietäisyydeltä, mutta omilla jaloilla ei pystynyt oikein tekemään mitään sen eteen, että olisi päässyt mukaan Jukan ja Samuelin vauhtiin. Mäen jälkeisillä pätkillä Ojala nousi yksin kärkeen, mutta takana kakkosporukassa ajohalut ja/tai jalat olivat lopussa ja oli selvää, että ilman epäonnea mitalit menevät menojaan.

Viimeiset 1½kierrosta tuli sitten ajettua vaihtelevissa porukoissa, laskettelurinteen loppuosa tuli tunkattua myös viimeisellä kierroksella, joten sen jälkeen joutui jo vähän ajamaan, että pääsi taas porukoihin. Jossain vaiheessa isompi ryhmä vielä pirstaloitui ja lopussa kilpailin neljännestä sijasta Picaron Revon ja Kangaskokon kanssa. Neljäs sija matkasi Revolle, itse olin maalissa viides ja Kangaskokko kuudes. Ojala vei kultamitalin kotiin, joka oli kieltämättä pieni yllätys, Samuel tuli hopealle ja Vastarannan oli tyytyminen pronssiin.

Summasummarum jalat eivät riittäneet tällä kertaa mitalitaistoon ja pienien ongelmien keskellä viides sija taisi olla aika maksimisuoritus. Täytyy sanoa, että tykkäsin Hyvinkään radasta. Tämäntyyppiselle radalle löytyy mielestäni paikka Suomen kisakalenterissa, vaikka tietysti "oikeat maastopyöräilijät" toteavat, että eihän Hyvinkään reitti edes ollut maastopyöräilyä, kun ei tarvinnut ajaa hiilikuituisella 29"kiikkustuolilla kivikkojuurakkohelvetissä melkein kävelyvauhtia.

Näillä näkymin tulen urpoilemaan ja könyämään Tampereelle sunnuntaina, joten kannattaa varoa, ettei jää polkupätkillä 26"metallipyörällä ajavan maantiekuskin taakse, koska vauhti juurakossa ja kivikossa on taatun hidasta.

Ja loppuun todetaan, että vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin kisakausi 2012.

Baltic Chain Tour

Baltic Soviet CycloCross Tour on nyt takana ja vuorossa on yhteenveto reissusta. Siis mikä onnistui ja mikä meni pieleen, lyhyesti voi kyllä todeta, että oikein mikään ei onnistunut ja pieleen meni omalta osaltani liian moni asia. Tuloksellisesti reissu oli myös todella köyhä, kun mitään ei oikein saanut aikaiseksi, siitä hieman lisää alla, kun kertaan hieman etappeja läpi.

1. Etappi: Tallinna-Viljandi. Pituutta reilu 180km, neutraalin kanssa yli 200km. Etapin loppupuolella karkasi maaliin mennyt hatka ja itse nukuin, kun olisi pitänyt olla hereillä. Loppukierrokset Viljandissa olivat aika jäätävän kovat, "seinämäki" kiivettiin neljästi, joka pirstaloi koko porukan. Maaliin kituen pääjoukossa, etappi oli missattu mahdollisuus. Melko rankka etappi kokonaisuudessaan.

2. Etappi: Viljandi-Otepää: Matkaa suunnilleen saman verran kuin ensimmäisenä päivänä. Ajaminen oli melko vauhdikasta ja porukka oli välillä jo palasina, mutta sitten kärkeen päästettiin pieni hatka ja ajaminen rauhoittui. Lopussa muutama mäkisempi kierros Otepäässä, kisa meni massakiriin ja taas pääjoukossa maaliin sijoilla ynnä muuta. Oli hieman nihkeää ajoa loppupuolella, kun oli ongelmia nesteiden ja ruuan imeytymisen kanssa.

3. Etappi: Smiltene-Riika: Lähes myrskytuuli, mutta kaikesta huolimatta etappi päätyi taas massakiriin. Rullaillen porukan perällä maaliin.

4. Etappi: Siauliai-Utena: Kokonaiskisan kannalta ratkaiseva etappi ja pieleenhän se meni. Tuuli oli koko päivän todella kova ja sivarissa tuli jäätyä aivan väärään porukkaan, joten se oli siinä. Etapin voittajan keskari vähän yli 50km/h, joten vauhti oli aika jäätävää koko päivän. Jalat tyhjenivät hyvin, kun reilu 180km ajettiin tuollaista kyytiä.

5. Etappi: Utena-Vilna: Viimeisenä päivänä ajettiin vain reilu 140km, etapin loppupuolella kaupunkikierroksia Vilnassa. Koitin lopussa vähän jeesata Mattia, että loppukiriin olisi päässyt hyvästä paikasta, mutta eipä sekään onnistunut. Maaliin taas pääporukassa sijalla, joka ei ole mainitsemisen arvoinen.

Eli kokonaisuutena Baltic Chain Tour meni kyllä enemmän tai vähemmän penkin alle. Oikeastaan yhtään onnistumista ei tullut omalle kohdalle, epäonnistumisia muodossa tai toisessa sitten aivan liikaa. Mitään ei koko kisassa saanut aikaiseksi ja tuloksellisesti kisa oli tasapaksua paskaa, jos näin kaunistelematta todetaan.

Kunnon puolesta mahdollisuuksia parempaan olisi ollut olemassa, mutta ne mahdollisuudet tuli itse mokattua ja kieltämättä olisi ollut hyvä olla saada pari pidempää kisaa alle ennen etappiajoa. Kun neljä ensimmäistä päivää olivat melko pitkiä ja pitkistä maantiekisoista oli aikaa aivan liikaa, niin antaa vähän turhan paljon tasoitusta muille, joilla on ollut melko paljon parempi kisaohjelma etappikisaa ajatellen. Mutta ei auta itku markkinoilla, otetaan tästä kerrasta, ongelmista ja epäonnistumisista opiksi ja seuraavalla kerralla ajetaan paremmin.


Ja vielä tähän loppuun todetaan, että kisakausi maantiellä vuonna 2012 on omalta osaltani hyvin todennäköisesti paketissa.