Lähes kolmen viikon jälkeen on aika palata taas blogin pariin. Välillä aika on mennyt kuin siivillä, mutta joskus päiväkin on tuntunut ikuisuudelta. Kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä vatsatauti ja sen aiheuttamat ongelmat pitkittyivät sen verran paljon, että Ruotsin kisaviikonloppu meni sivu suun. Onneksi nyt viimein kaikki näyttää olevan kunnossa, kun vuorossa on perjantaina Tallinna-Tarto (1.1) ja lauantaina Tarto GP (1.1).
Palataan hieman viime viikkoon, kun pääsin taas kisojen makuun 26 päivän tauon jälkeen, pitkä aika ilman kisoja tähän aikaan vuodesta. Luvassa oli Jurmala GP (1.2), pituutta 192km ja ajajia viivalla hieman yli 100. Lähdin kisaan ilman suurempia odotuksia, koska kunto oli aika kysymysmerkki ja pitkä kisatauko ennen kovatasoista kisaa ei ole ikinä hyvä juttu.
Vauhtia kisassa oli aivan riittämiin, ensimmäiset kaksi tuntia taivallettiin 47km/h keskinopeudella. Tämän jälkeen kisaa alettiin vasta ratkomaan, kun tykittelyt alkoivat. Tätä kesti reilu tunti kunnes kärkeen pääsi muodostumaan noin 20 hengen ryhmä, mutta allekirjoittanut ja kaikki muutkin joukkueen ajajat onnistuivat missaamaan tämän. Loppumatka taivallettiin pääjoukossa ja tuloksena oli mitäänsanomaton 45:s sija.
Lauantaina ajettiin vielä reilu 130km pituinen kuntoajo/kisa. Heti startin jälkeen kärkeen muodostui ryhmä, jossa olivat mukana myös seurakaverini Paavo ja Ilari. Irtiotto sai eroa taakse minuutin verran, mutta noin 30km ennen maalia vetohalut loppuivat ja tykittely alkoi. Paavo pääsi ryhmästämme irti viiden muun ajajan kanssa, kun Ilarin kanssa jäimme taakse odottelemaan takaa tulevaa porukkaa, joka oli jo aivan lähellä. Kun tulimme kiinni alkoi uudestaan tykittely ja ryhmä meni ainakin kolmeksi palaseksi, joista Mikko onnistui pääsemään ensimmäiseen, Ilarin kanssa jäin kakkosporukkaan, jossa loppukisa sujuikin rattoisasti. Ajattelin kokeilla lopussa miten kiri irtoaa ja olin oman porukan toinen ja kisan 25:s. Paavo otti tutun turvallisen viidennen sijan ja Mikko ajoi 20-parhaan joukkoon, joten kisa sujui huomattavasti eilistä paremmin.
Tuloksellisesti kisaviikonloppu oli omalta osaltani aika mitäänsanomaton, mutta parempaankin olisi ollut tällä kunnolla mahdollisuudet. Nyt vain palautellaan viikonlopun rasituksista ja valmistaudutaan Viron kisoihin. Vielä eilen kroppa oli aika pahasti hajalla, mutta tänään alkoi ajaminen taas tuntua hyvälle, joten toivottavasti pyörä liikahtaa perjantaista alkaen entistä kovempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti