Varamies ja Saksan valloitus vol 1

On perjantai-ilta ja kello lähestyy jo kymmentä. Yht'äkkiä puhelin soi ja DS(=tiimipomo) soittaa. Pitäisi kuulema ajaa huomenna 160km kisaa. Valmistautuminen ei ole oikein optimaalinen kisaa ajatellen ja sunnuntaina luvassa kisa Saksassa, mutta silti tuli lupauduttua viivalle. Siinä samalla meni lauantain leppoisa vietto kevyen lenkin ja penkkiurheilun merkeissä.

Lauantain kisa käytiin Haarlemmerliedessä, aivan Amsterdamin läheisyydessä. Luvassa perussetti eli tuulta, 4 continental-tiimiä ja muut perusjoukkueet sekä tietysti reitti, joka muodostuu lähinnä pari metriä leveistä teistä. Eturiviin odottamaan jo puoli tuntia ennen starttia, että ei tarvitsisi aloittaa perältä. No eipä tästä ollut hirveästi hyötyä, kun kaaoottisessa neutraalissa tilanne muuttui jo omalta kannalta ei niin hyväksi. Neutraalin jälkeen päästiin pari metriä leveälle patotielle, jossa tapahtuivat kilpailun ratkaisut. Kaikki continental tallit menivät kärkeen ja jauhoivat porukan tuhannen palasiksi. Olisi kuitenkin ollut vielä mahdollisuus nousta kärkeen hyvillä jaloilla, mutta pikahälytyksen saanut suomalainen kärsi vielä alkukankeudesta, joten irtiotto meni menojaan. Kakkosporukassa kuitenkin oli hyvää yritystä ja olimme 100km asti 45-55sek päässä irtiotosta, mutta kun kärjessä oli edustus kaikilta isoilta tiimeiltä niin se meni menojaan. Viimeiset 60km ajettiin sitten vaihtelevalla vauhdilla ja tulipa kerran pienellä avustuksella haettua hieman lisävauhtia patotien nurmipenkalta. Kaatumiselta vältyttiin allekirjoittaneen yliluonnollisia cyclocross-taitoja käyttäen ja matka jatkui taas. Lopussa koitin vielä vähän intoilla ja tuloksena 34:s sija, tiimin toiseksi parhaana ajajana. Ihan kohtuullisesti varamieheltä ja tiimikin oli tyytyväinen. Kisassa kävi melkoinen kato, kun maaliin tuli alle 60 ajajaa ja keskeyttäneitä oli lähes 100, tuosta voi koittaa päätellä vähän millaista vauhti täällä on.

Sunnuntaina oli vuorossa vähän vajaa 110km kilpailu Saksan Börgerissä. Tuuliseen ja kylmään keliin oli uskaltautunut melkein 200 ajajaa ja tasokin oli ihan kohtuullinen. Itse kisa oli minulle pettymys. Kun kahdeksasta kierroksesta oli ajettu 1½ niin eteeni tuli kasa, johon en kuitenkaan joutunut mutta en ehtinyt sitä väistääkään. Kun etuporukka jatkoi matkaansa myötätuulessa 60km/h ja itse joutui pysähtymään niin eroa kärkeen tuli äkkiä 40 sekkaa. Takaa-ajo porukassani oli huonoa ja ajajat lähinnä tykittelivät yksistään päättömästi, joten yllätys yllätys että sinne jäätiin missä oltiinkin. Loppukisasta tyhjensin vielä jalat muuta porukkaa perässäni raahaten ja maaliin tulin sijalla ynnä muuta. Vähän jäi harmittamaan, mutta treenin kannalta hyvä kisa.

Saksan valloitus vol. 1 oli siis epäonnistunut, mutta tästä ei lannistuta vaan ensi sunnuntaina hyökätään uudelleen. Silloin on vuorossa Köln-Schuld-Frechen, 190km pituinen saksalainen "klassikko". Mäkeäkin on kuulema luvassa, mukavaa vaihtelua tasamaan jauhamiseen. Jos palaset loksahtelevat paikalleen niin jonkinlaista tulostakin voidaan odottaa.