Kansainvälisen tason maantiepyöräilijän vuosi alkaa olla jo sen verran pitkällä, että on aika suunnata hieman etelämmäksi, jotta pystyy tekemään riittävästi lajiharjoittelua ennen kisakauden alkua. Ja kun kisakauden avaukseen on aikaa enää suunnilleen 1½ kuukautta, niin pitää tehdä muutakin kuin hiihtää suksilla, jos haluaa että pyörä liikkuu edes jotenkin kauden ensimmäisissä kisoissa.
Leiripaikaksi valikoitui taas jo ennastaan tuttu Denia ja matkaseuraksi löytyi oman seuran miehet Ilmo sekä Samuel. Denian hyviä puolia ovat mukavat ja vaihtelevat ajomaastot sekä melko takuuvarmat ajosäät. Ja kun paikan tietää jo etukäteen, niin sinne on aina helpompi mennä, ei tarvitse ihmetellä ja etsiä lenkkireittejä tai mitään muutakaan.
Kunto tuntuu ihan mukavalta, huomattavasti paremmalta kuin viime vuonna tähän aikaan ja se antaa hyvät mahdollisuudet tulevaa ajatellen. Pitää kuitenkin muistaa, että se joka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa, joten maltti on valttia. Tämä leiri on tärkeä ajatellen helmikuun puolessa välissä olevaa NWVG:n leiriä, koska siellä ei pääse keräämään kevyitä kilometrejä, vaan vauhtia riittää päivästä toiseen, koska leirillä käytännössä jaetaan paikat kauden ensimmäisiin kilpailuihin.
Leiriin valmistautuminen ei ole ollut aivan optimaalista, koska keskiviikkon ja torstain välisenä yönä mieheen iski aika raju kuume, lämpöä oli korkeimmillaan 39,5. Nyt on ollut pari päivää ilman kuumetta ja kurkkukin alkaa viimein olla kunnossa, joten huomenna pitäisi käydä hieman ulkoilemassa pyörällä. Ja jos kaikki menee niin kuin pitääkin, niin sitten aletaan ajamaan taas kunnolla. Saavat pojatkin ehkä vähän vetoapua lenkeilleen, ei tarvitse hinkata kahdestaan melkoisen tuulisissa keleissä.
Jahas, mutta eiköhän tämä taas riitä tälle kerralle. Palataan taas asiaan helmikuun puolella, koitan silloin kirjoitella pientä raporttia Denian leiristä ja ehkä jotain tynkää siitä, mitä ja miten olen harjoitellut tässä syksyn ja talven aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti