Sivut

Samin blogi: Sekalaista höpinää suomalaiselta pyöräilijältä, tekstit lähinnä sitä mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Varoitus, sisältää avautumista ja pessimismiä.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen pyöräillen

Pääsiäinen ja pari kisaa ovat nyt takana, tuloksellisesti melko synkkää aikaa, mutta pitää vaan luottaa siihen, että pyörä alkaa kohta kulkea toivotulla tavalla. Tai jos ei ala, niin sitten täytyy vain todeta ettei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, yksinkertaista vai kuinka ??

Lauantaina ajoin 170km pituisen Omloop van de Braakmanin. Alunperin minun ei pitäny ajaa kuin maanantain kisa, mutta kutsu kisaan kävi varamiehenä, joten herätys lauantaina viiden maissa, autoon istumaan ja nokka kohti kisapaikkaa. Olosuhteet olivat taas aika hyytävät, aamulla herätessäni satoi lunta ja myös kisan aikana näkyi lumihiutaleita useampaankin otteeseen, kylmyyttä lisäsi vielä navakka tuuli. Eli aika perussettiä tämän "kevään" kisoissa.

Itse kisasta ei jäänyt tuloksien muodossa paljoa sanottavaa. Kisa käytiin pääosin kapeilla peltoteillä ja kun matkan varrelle osui myös 20 sektoria mukulakiviä niin melko kaaoottinen settihän siitä sitten tuli. Mukulakivet yhdistettynä tuuliseen keliin tarkoittaa aina sitä, että paikoista taistellaan kynsin ja hampain, porukka ohittelee mistä sattuu pääsemään ja meininki on muutenkin aika uskomatonta. Joskus lukee tai kuulee sanottavan, että ammattilaisten(amatöörienkin) kevään klassikkokisoissa alku on vain helppoa lämmittelyä, mutta se on kyllä aivan täyttä potaskaa. Koska ratkaisun paikkoihin pitää päästä kärkipäässä niin monesti viimeinen kilometri ennen mäkeä tai mukulakiviä on kuin loppukiri. Ja kun kaikki tietävät, että kärjessä pitää olla, jos haluaa menestyä niin sitä tunkua on. Kyynärpäät ja nyrkit heiluivat alussa useampaan otteeseen, ilmassa kaikui GODVERDOMME!!!-huudot ja kärkeen pääseminen oli todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta jatketaan taas itse kisasta. Kun tulimme ensimmäistä kertaa pitkälle, noin 2km mukulapätkälle, olin hieman liian takana, noin sijalla 50 kun mukana oli parisataa ajajaa. Haistelin, että kohta alkaa tapahtua, joten  ei siinä auttanut muu kuin laittaa kaasu pohjaan sekä vilkku vasemmalle ja vetää ohituskaistalla sen mitä pystyy. No huonokuntoisista jaloista riitti sen verran taagia, että löysin itseni kärkiporukan häntäpäästä, taisin olla viimeinen joka sinne nousi porukan katketessa. Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Hieman myöhemmin jäätävässä sivarissa oma tyhmyys porukassa sijoittumisen suhteen ja mukulalla kärkeen pääsemiseen tarvittu riehuminen kostautui rankasti. Tipuin porukasta noin 500m ennen sivarin loppua ja paluu takaisin pääjoukkoon oli valitettava tosiasia. Ja kuinka ollakaan, kärkiporukka meni lähes muuttumattomana maaliin saakka, joten oma kisa oli periaatteessa siinä. Ei oikein napannut enää ajaa, kun tuli mokattua koko kisa. No kruisailin kuitenkin kisan maaliin asti jossain grupeton ja pääjoukon sekoituksessa, saipa edes hyvää treeniä. Yli puolet porukasta ei selvinnyt maaliin ja tiimilläkin meni vähän heikosti, kun parhaat ukot olivat jossain muualla ajamassa kisaa.

No ei muuta kuin palautumaan kohti maanantain Altena Bieschbosh Rondea, jossa olisi taas uusi mahdollisuus kokeilla jalkojaan, tällä kertaa vielä hieman kovempia ajajia vastaan. Sunnuntai menikin nukkuessa hieman pidempään, sitten tuli pyöriteltyä tunti kevyesti pyörällä ja sen jälkeen tulikin seurattua sohvalta De Rondea, ilalla vielä hieman "sähköä" jalkoihin. Siinäpä se resepti palautumisen maksimointiin olikin, myöhemmin tietäisi että miten tämä onnistui.

Maanantai koitti, jalat olivat palautuneet kohtuullisesti ja kuten normaalisti, tiimibussin kyydissä kohti kisapaikkaa. Keli oli tällä kertaa jo hieman lämpimämpi, mutta todella tuulinen ja se tiesi aika jäätävää kisaa tällä reitillä. Ja sellainenhan siitä sitten tulikin... Todella hermostuneen neutraalistartin jälkeen, jossa väisteltiin oman terveytensä uhalla kaikkea kivaa mitä täällä Hollannissa tielle onnistutaan kylvämään, aloitettiin sivumyötäiseen ja vauhti oli tapissa heti alusta asti. Ei mennyt varmaan kuin pari kilometriä ja päivän hatka oli muodostunut, omilla jaloilla ja sijoittumisella ei ollut sinne asiaa. Pari kilometriä lisää ja kisa kääntyi sivutuuleen, jossa porukka räjähti lopullisesti aivan tuhannen palasiksi. Olin kohtuullisesti hereillä ja löysin itseni kakkosporukasta. Harvennus jatkui vielä jonkun aikaa, kunnes käännyttiin vastatuuleen ja meno hieman rauhoittui. Kuitenkin ensimmäisen tunnin jälkeen yli puolet melkein kahdestasadasta ajasta oli ulkona kisasta, ehkä se kertoo jotain kisan kulusta.

Noin puolentoistatunnin kohdalla tein kisassa ensimmäisen virheen eli söin väärään aikaan, tuli sitten aika kiire päästä ylemmäksi porukassa, tosin se ei vielä kostautunut. No kahden tunnin kohdalla tuli mokattua uudestaan, kun arvioin sivutuulen ja oman sijaintini pääjoukossa väärin. Pääjoukko räjähti sivarissa neljään osaan ja olin itse kolmannessa. Tilanne ei olisi normaalisti ollut vielä menetetty, mutta tällä ajoseuraa ei enää kilpaileminen kiinnostanut, varsinkaan yhtä ruotsalaista pelleä, joten pääjoukko meni menojaan. Katselin, että takaa tulee ehkä minuutin jäljessä vielä yksi porukka ja päätin, että ajelen sen mukana maaliin. Porukka osoittautui nopeasti grupetoksi, ajelimme sijoista 40...50 ja noin kolmen tunnin kohdilla komissaari tulikin sanomaan, että kisa on osaltamme ohi. Joopajoo...

Vähän kyrsi kyllä ettei päässyt ajamaan kisaa loppuun (lopussa kierroksia kaupungissa, sen takia tuomaristo otti "ylimääräiset" hanakasti pois kisasta) ja vielä enemmän kyrsi oma tyhmyys, joka (taas) pilasi kisan. Olisi ollut ajaa jalkaa olla kakkosporukassa("pääjoukossa"), mutta kuten todettu, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja lopputulos vielä sitäkin rankemmin.  Loppujen lopuksi lähes kahdestasadasta ajajasta maaliin selvisi 31, aika kova kato kävi. Tiimiltä sentään kolme ukkoa maaliin, ihan kelpo suoritus vaikka mainittavaa menestystä ei tullutkaan. Voisikin todeta, että kisa oli köyhän miehen UCI 1.2-tasoa, kun se skaalataan vähän pohjoisemmalle sijainnille.

Tulipa taas mussutettua paljon, onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti! Sunnuntaina olisi taas luvassa uutta kisaa, vastus samaa luokkaa kuin eilen, pakko terästäytyä ajamisen suhteen, jos haluaa pärjätä. Jalkaa kun ei ole niin paljoa, että sillä voisi paikata omia hölmöilyjä oikein olan takaa. Toivottavasti kuntokin on menossa oikeaan suuntaan, niin helpottaisi sekin hieman näitä hommia, ainakin toivossa on hyvä elää??

Mutta riittänee taas tälle kerralle, ehkä vähän positiivisempaa sävyä sitten seuraavalla kerralla? Jos meno jatkuu yhtä heikkona, niin ei jaksa koko aikaa mussuttaa kaikkea enemmän tai vähemmän negatiivista, eihän sitä jaksa edes kukaan lukea.

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä Sami kisoihin. Kyllä se kulku siitä vielä aukeaa! Täältä kotisohvalta on mukava näitä lueskelle. :)

    VastaaPoista
  2. GODVERDOMME! ...lukeminen lienee iisimpää kun ajaminen. ;)

    VastaaPoista
  3. Luin koko tekstin, saanko diplomin tai kunniamerkin? ;D Polkasehan poljin lattiaan tolla viimesistä kisoista kerätyllä nega-energialla niin johan alkaa kulkea!

    VastaaPoista