Toistaikseksi viimeinen kisa Hollannissa ei mennyt kyllä ihan putkeen näin lievästi sanottuna. Mies oli kyllä kunnossa, mutta ropleemat kulkupelin kanssa rokottivat tänään aika reippaasti.
Dorpenomloop oli oikein kotikisa, joten tiet olivat tutut ja kerrankin oli kivaa ajaa tuttua kisareittiä. Ja kun mukana oli vain amatöörejä, niin jalkaa oli ajaa aktiivisesti. Tulikin oltua parissa irtiotossa mukana jo ennen kuin porukka meni lopullisesti palasiksi sivutuulessa. Pääsin helposti kärkiporukkaan ja senkään vauhti ei jaloissa ihmeemmin tuntunut.
Jossain sadan kilometrin tienoilla onni kääntyi huonompaan suuntaan, takarenkaassa pieni vuoto ja muutenkin teknisiä ongelmia, joten oli vaihdettava pyörää. Asiat eivät menneet aivan kuten strömsössä, huoltoautoa ei päästetty hatkan taakse, joten sain uuden kulkupelin vasta pääjoukon takaa. Ja varapyörä oli ehkä vielä huonommin toimiva kuin alkuperäinen, ehjää rengasta lukuunottamatta. Olikin mukavaa vetää putkelta piiiiitkä mukulapätkä, koska satulasta ei voinut polkea liian korkealla olevan satulan takia ja tavoitella samaan aikaan pääjoukkoa. No joka tapauksessa peli oli menetetty, hatka meni menojaan ja itse tulin kiroillen pääjoukossa maaliin, suoraan sanottuna vitutti aika rankasti. Onneksi sentään tiimi otti voiton kotiin, jotain hyvää tässäkin konkurssissa...
Huomenna luvassa henkistä ja fyysistä palauttelua sekä siirtyminen takaisin Meridan puikkoihin. Maanantaina lento Suomeen, tiistaina kiireinen päivä koulun sekä kaiken muun kanssa ja sitten keskiviikkona maajoukkueen kanssa kohti Viroa. Siellä luvassa hyvätasoinen Tour of Estonia (UCI 2.1), joka on kolme päivää kestävä etappiajo. Tavoitteena olisi saada aikaan jonkinlaista tulosta, tämänpäiväisillä jaloilla sen pitäisi olla täysin mahdollista. Jos tuurikin olisi tällä kertaa mukana.
Kettu kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti