Sivut

Samin blogi: Sekalaista höpinää suomalaiselta pyöräilijältä, tekstit lähinnä sitä mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Varoitus, sisältää avautumista ja pessimismiä.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Olympia's Tour, 4.etappi

Huh huh mikä päivä! Ennustelin jo vähän etukäteen, että päivästä tulee kova, mutten uskonut sen olevan näin raskas. 193km Limburgin mäkiä kierrellen kaatosateessa ja kylmässä kelissä teki päivästä todellakin jäätävän!

Kisan kuningasetappi tarkoitti sitä, että monet tiimit tulisivat tekemään hartiavoimin töitä saadakseen johtajanpaidan itselleen. Tästä johtuen koko päivä vedettiin enemmän tai vähemmän kaasu pohjassa heti alusta alkaen. Jalat olivat todella hyvät, vaikka sykkeet olivatkin melko koomassa. Jos sykkeitä uskoo niin koko päivänä ei menty yli kynnyksen, mutta watteja joutui puskemaan välillä aika rajusti.

Tarkoituksena oli peesailla koko päivä ja päästä nousuihin hyvistä asemista, jotta olisi varaa ottaa vähän kevyemmin, jos hapot iskisivät tai sitten päästä mukaan iskuihin. Tätä taktiikkaa haittasi kisan alkupuolella kuitenkin aika pahasti kaluston kanssa olleet erilaiset ongelmat ja reilun kahden tunnin jälkeen ketjukin katkesi. Luulin hetken jo kisan olevan ohi, koska tiimin huoltoauto oli jossain grupeton takana, mutta onneksi Shimanon neutraalihuolto pelasti tilanteen ja pääsin vielä takaisin pääjoukkoon.

Porukka harveni koko ajan nousujen ja kelin vaikutuksesta, mutta omat jalat olivat sen verran hyvät, että pystyin roikkumaan pääjoukossa(kärkiporukka) melkein koko kisan loppuun. Kuitenkin noin 35km ennen maalia, kun mäkimiehen luurangot alkoivat ajaa kokonaiskisan voitosta niin porukka meni aika palasiksi ja ei ollut mitään jakoa mennä mukaan. No onneksi kovin moni muukaan ei jaksanut iskeä, vaan porukka harveni itsekseltään loppua kohti, ajajat vain yksinkertaisesti hyytyivät keliin ja mäkiin.

Itse rimpuilin maaliin sijalla 17, joka oli kaiken huomioon ottaen mielestäni hyvä saavutus. Olin myös etapin paras amatööri, näin pikaisesti katsottuna, joten ei tässä ehkä olla ihan surkeassa kunnossa vaikka välillä niin onkin luullut. Etappi oli kuitenkin sen verran raskas, ettei kukaan voi tulla sanomaan, että pärjäsit tuurilla.

Huomenna pitäisi vielä jaksaa ajaa lyhyt tempo ja kortteli. Tarkoituksena on himmailla hieman tempossa ja koittaa säästää voimia kortteliin ja iskeä siellä sen mitä näistä jaloista irti saa. Jos meno on yhtä lennokasta kuin tänään niin voi jopa onnistua nappaamaan hyvän etappisijoituksen. Jos ei, niin se on sitten voi voi, tämä päivä saattaa nimittäin painaa jaloissa aika rankasti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti