Piste jolta ei ollut paluuta

Ajattelin, että voisi hieman raottaa hiljaisuuden verhoa täällä blogissa, viimeisestä postauksesta on aikaa jonkin verran ja onhan se vuosikin tainnut jo vaihtua. Välissä piti kyllä julkaista yksi teksti, mutta se jäi kuitenkin jonnekin internetin ihmeellisen maailman syövereihin. Nyt kun kyselyitä tulevan vuoden kuvioista on tullut hieman joka suunnasta niin täältä tieto menee (ehkä) useammalle henkilölle, tosin ei täällä blogissa kyllä mitään hirveää kävijäruuhkaa ole ollut ja tuskin tulee ikinä olemaankaan.


Tässä viimeisten kuukauksien aikana on ollut aikaa miettiä omaa tilannettani moneltakin kannalta. Asiat pyöräilyn suhteen eivät ole menneet odotetulla tavalla, kouluhommat ovat laahanneet perässä arvosanojen ollessa itseäni tyydyttämättömiä sekä taloustilanteen ollessa "vakavan kilpapyöräilyn vaatimuksiin" mitä se nyt onkaan, eli ei kovin kehuttava. Tähän päälle vielä viimeisen vuoden aikaiset lukuisat ongelmat terveyden kanssa sekä pyöräilyssä vallitseva, ei kovin optimaalinen tilanne, niin ei tarvitse olla hirveä velho arvatakseen, että on pakko vähitellen päättää mitä elämältä ja pyöräilyltä haluaa. Ja vaikka välillä ei siltä vaikutakaan, niin elämää on myös pyöräilyn ulkopuolellakin.


Toisin sanoen olen tullut päätökseen, että aikani kilpapyöräilyn kansainvälisillä kentillä on ohi, aikansa kaikkea. Sinänsä vaikea päätös, mutta hieman pidemmän pohdiskelun jälkeen täysin looginen ratkaisu tässä tilanteessa. Matkaan mahtui hienoja kokemuksia, pettymyksiä, onnistumisen iloa, oppimista ja monia asioita, joita en olisi muuten päässyt kokemaan tai saavuttamaan ilman kilpapyöräilyä. En voi sanoa, että jotkut asiat eivät jäisi hieman harmittamaan, mutta kokonaisuudessa jäädään kyllä huimasti plussan puolelle. Turha jäädä miettimään ja mutisemaan, että mitä jos sitä ja tätä, koska ei se elämässä yleensäkään vie mihinkään. Tyytyväisenä voi miettiä, että sai edes mahdollisuuden tähän kaikkeen, siitä kuuluu kiitos monelle. Suurimpana tukena tietysti vanhemmat ja perhe, unohtamatta kavereita, valmentajaa sekä TWD-Länkeniä. Listaan mahtuisi tietysti monia muita, varsinkin kun monesti urheilijan kohdalla pienikin apu voi olla suuri.


Tulevaisuudessa luvasssa siis enemmän opiskelua ja hieman nykyistä vähemmän pyöräilyä. Tavoitteena olisi valmistua insinööriksi 1½ vuoden päästä keväällä, mutta siihen saa kyllä paiskia aika paljon hommia, koska parin vuoden aikana pyöräilyn ja opintojen sovittaminen vaati melko paljon uhrauksia opintojen puolelta. No jos sitä valmistuisi edes vuoden 2015 aikana niin olisin tilanteeseen aivan tyytyväinen.


Urheilua en tule jättämään vaan vaihdan rooliani kilpaurheilijasta kilpakuntoilijaksi. Veikkaan, että saatan eksyä ensi vuonna muutamaan maastokisaan kaatuilemaan sekä puhkomaan renkaat ja maantielle aiheuttamaan pari kasaa. Sitä ennen pitäisi tietysti päästä sellaiseen kuntoon, että kehtaa edes mennä kisoihin, pitkä sairastelu syksyllä veti nimittäin kunnon kirjaimellisesti pohjamutiin. Ja sen verran on vielä kuitenkin miehessä kilpailumieltä etten mene kisoihin ajamaan sijoista ynnä muuta. Mutta kuten jo todettu, vakavamielinen kilpapyöräily kansainvälisillä kentillä on osaltani ollutta ja mennyttä, nyt ajetaan kisaa enää Suomessa ja panostus urheiluun suhteutetaan sen mukaan.


Kettu kuittaa ja suuntaa katseensa kohti tulevaisuutta.

Ps. Suositellaan vielä Paavon jo hieman vanhaa blogikirjoitusta, selkeää ja hyvää tekstiä melko samasta aiheesta. bit.ly/1dvaFLy 

Kausi paketissa

Jahas, mitenkäs tässä pääsi nyt näin käymään, kausi loppuikin jo ennen aikojaan. Tarkkasilmäiset ovat jo ehkä huomanneetkin, että Liedossa ja SM-korttelissa miehen nimen perässä luki DNS. Näiden kisojen listaan joudutaan lisäämään myös valitettavasti Baltic Chain Tour, joka oli yksi koko kauden päätavoitteista. Noh, ei auta itku markkinoilla, kisoja tulee ja menee, mutta silti tilanne syö miestä enemmän tai vähemmän.

Viimeisen reilun viiden viikon aikana on tullut vietettyä paljon enemmän aikaa sairastellessa kuin pyöräillessä, varsinkin viimeisen parin viikon aikana. On ollut hieman flunssaa, mutta viimeisimpää tautia ei olla saatu taltutettua ja sen syykin on vielä hieman hämärän peitossa. Toivottavasti viimeisimmistä testeistä selviäisi jotain, niin voisi toipua treenikuntoon ehkä jossain vaiheessa, koska levolla tauti ei ainakaan ole menossa ohi. Toisaalta mihinkäs tässä on kiire, kun kisakausi on jo laitettu pakettiin, ehkä sitten ensi kautena...

Eipä tässä jaksa enempää jossitella ja mussutella, voisi mennä teksti liian negatiivisen sävyiseksi. Ja kun otetaan huomioon jo tekstien normaali sävy niin parempi jättää homma tähän.

Kettu kuittaa!

Lauri Ausin muistoajo

Paluu kisoihin on suoritettu parin viikon tauon jälkeen ja täytyy sanoa, että tällä kertaa kaikki meni pitkästä aikaa melko putkeen. Ruotsista tuliaiseksi tulleiden vatsaongelmien ja flunssan jälkeen nouseminen podiumille oli itsellenikin positiivinen yllätys, ei kai tässä kuitenkaan ole aivan rapakunnossa ??

126km pituinen kisa alkoi perinteiseen tapaan melko reippaalla vauhdilla ja ensimmäiset 1½ kierrosta tarkkailin tilannetta aurinkokannella ettei sinne vahingossakaan eksy ketään tiimikaveria. Toisen kierroksen lopussa kärkeen irtaantui pieni ryhmä kuskeja jossa oli mukana muutama hyvä kuski, joten päätin itsekin liittyä seuraan. Tästä muodostuikin päivän irtiotto, joka meni kuin menikin maaliin asti vaikka porukka väheni alle puoleen matkan aikana.

Jossain 80km tienoilla, kun irtioton ero pääjoukkoon laski alle minuuttiin, ammattilaiset Ojavee ja Putsep hermostuivat tilanteesta ja hajoittivat porukan ylämäessä palasiksi. Itselle meinasi käydä hieman vanhanaikaiset, kun en mennyt heti mukaan, tämän takia joutuikin hinkkaamaan yksin pari kilometriä ikävän kovaa, että kaksikon sai kiinni. Loppukisa ajettiinkin sitten kolmeen pekkaan, tosin itse lusmuilin vetohommista enemmän tai vähemmän, koska tiesin että etelänaapurin pojat alkavat jossain vaiheessa varmistella voiton jäämistä kotimaahan. Ratkaisut menivät vasta viimeiselle kierrokselle, jossa Champion Systemin Ojavee iski kun alle allekirjoittanut oli juuri vaihtamassa pois vetovuorosta. Yritin kovasti vetää eroa kiinni, mutta eipä tullut ja lopussa Alpha-Balticin Putsep iski vielä ohi, joten oli tyytyminen kolmanteen sijaan ammattilaisten takana.

Kokonaisuudessa ihan hyvä kisa, vaikka pienen sairastelun huomasi sen suhteen, että hyvät jalat katosivat kisan aikana melko nopeasti. Tähän voi tietysti vaikuttaa myös kisan keskinopeus, joka oli reilu 44km/h vaikka vauhti loppua kohden hyytyikin. Kuitenkin ihan hyviä merkkejä ilmassa ja jos tässä saa nyt treenattua sopivasti ennen Baltic Chain Touria, niin ehkä sielläkin pystyisi saamaan jotain aikaiseksi.

Tyytyväinen mies kilpailun jälkeen. Kuva: EL

Seuraavaksi kisaa ajetaan sunnuntaina Liedossa, toivottavasti pyörä liikkuu myös siellä hyvää kyytiä.

Podiumilla

U6 Cycle Tour

Yksi reissu taas takana, tällä kertaa tuloksellisesti omalta osaltani aika köyhä, mutta onneksi SFI:n muut ajajat paikkasivat tätä oikein mainiosti. Vain yhtenä päivänä joku tiimistä ei eksynyt podiumille, joten aika kivasti se joukkueelta meni. Seuraavaksi hieman tarkempaa höpötystä etapeista.

Kilpailu alkoi maanantaina reilulla kolmen kilometrin pituisella prologilla joka päättyi lyhyehköön mäkeen. Oma meno oli aika velttoa ja vauhdinajko melko huono, tuloksena 17:s sija. Ylihärkä Samuel otti heti podiumpaikan toisella sijalla, joten kisa lähti mukavasti käyntiin.

Tiistaina oli vuorossa ensimmäinen maantie-etappi vaihtelevalla ja mukavalla kierroksella. Irtiottoja oli matkan varrella muutama, mutta vasta kisan loppupuolella kärkeen irtautui hieman isompi porukka. Sinne eksyi mukaan myös meidän Risto pienen käskytyksen jälkeen. Keltapaidan saaneet Falkjöpingin jätkät siis joutuivat vetotöihin ja me muut saimme tarkkailla tilannetta pääjoukon suojista. Pienenä yllätyksenä hatka meni kuin menikin maaliin asti vaikka viimeisellä kierroksella tilanne näytti aika epävarmalta. Loppukirissä Ripa otti toisen sijan, miestä kyllä harmitti aika paljon niukka häviö, mutta tulos oli taas hyvä vaikka GC:ssä tulikin minimaalista takapakkia.

Keskiviikon etappi oli kokonaiskisan kannalta ratkaiseva ja siinä koko joukkue ei onnistunut aivan odotetulla tavalla. Kova alkuvauhti, sateinen ja kylmä keli hajoitti porukan jo kisan alkuvaiheessa. SFI:stä kärkeen pääsivät Ilari ja Kristjan, mutta muut jäivät taakse. Ilmo ja Krisse joutuivat lopussa taipumaan hieman, joten kärkisijat jäivät tällä kertaa saavuttamatta ja me muut saavuimme maaliin useita minuutteja kärjen jälkeen eli GC oli periaatteessa menetetty. Katseet käännettiin siis täysin etappivoittojen saavuttamiseksi.

Torstai valkeni kirkkaana ja lämpimänä, hyökkäysvaihde sekä tempopuku oli laitettu päälle, joten odotin korttelia innolla vaikka reitti olikin muuttunut melko helpoksi. Tuli riehuttua joko pienessä hatkassa tai soolona usemman kierroksen ajan ainakin kolme kertaa, mutta tuuri ei vain tällä kertaa ollut puolellani, jalkaa olisi ollut vaikka voittoon. No onneksi Samuel hyödynsi omat riehumiseni ja iski irti ja tämä hatka meni menojaan maaliin asti, tuloksena hieno etappivoitto, on se Samuel kyllä kone! Koko SFI:n joukkueelta hyvin ajettu kortteli, aivan kuin oppikirjasta.

Perjantaina oli vuorossa ainakin huhujen mukaan koko kisan kovin etappi, muutama mäki hiekkatiellä maustettuna. Kisa lähti vauhdikkaasti käyntiin ja parin hyökkäyksen jälkeen löysin itseni taas irtiotosta. Seurana oli mm. Risto, Anton, pari tuttua ruotsalaista ja yksi sakemanni. Valitettavasti ruotsalaisilla ei ollut mitään hajua miten irtiotossa pitäisi ajaa ja vetotyöt alkoivat kuormittua äkkiä parin ajajan harteille. Kun saavuimme reitin pisimmän mäen alle niin päätin vetää sen vähän reippaammin, jotta pääjoukko ei ajaisi meitä kiinni. Mäen päällä vilkaisin ensimmäistä kertaa taakseni, koska vauhtia olisi kiristettävä. Ihmetykseni huomasinkin, että muu hatkaporukka oli tippunut suoraan vetoon ja pian pääjoukko tulikin takaa kiinni.

Onneksi Samuel oli taas hereillä ja hyödynsi oman riehumiseni ja iski irti norjalaisen sekä Mannisen kanssa. Keltapaidan joukkue oli tähän kokoonpanoon tyytyväinen, joten se päästettiin menemään, koska uhkaa kokonaiskisan kannalta ei ollut. Porukka sai nopeasti eroa reilun 6minuuttia, mutta noin 60km ennen maalia pääjoukko alkoi laittaa lisää kaasua ja ero alkoi pienentyä nopeasti. Pääjoukkokin meni viimeisellä kierroksella enemmän tai vähemmän palasiksi, mutta irtiotto meni maaliin juuri ja juuri, eroa jäi lopussa melko vähän. Voiton korjasi Manninen ja ylihärkä Samuel oli taas toinen, hyvä etappi suomalaisille. Itse koitin vielä lopussa taistella neljännestä sijasta, mutta motti iski 200m ennen maalia ja haaveet kohtuullisesta sijoituksesta katosivat kuin pieru Saharaan...

Lauantaina oli vielä vuorossa 14km pituinen tempo. Tavoitteena oli koittaa ajaa tempoa kerrankin edes kohtuullista vauhtia, mutta sekään ei onnistunut. Onneksi Samuel oli taas vaihteen vuoksi kauheassa iskussa ja nappasi toisen sijan sekä varmisti samalla pistekisan voiton vaikkei mikään kirimies olekaan.

Summa summarum, reissu meni SFI:n joukkueelta keskiviikkoa lukuunottamatta erittäin hyvin, mutta henkilökohtainen menestys jäi puuttumaan. Pienellä tuurilla sitäkin olisi voinut tulla, mutta turha mussuttaa asiasta, koska se on aivan täyttä spekulointia. Kiitos koko reissussa mukana olleelle porukalle, järjestelyt toimivat erittäin hyvin ja kukaan ei tainnut edes polttaa hermojaan lopullisesti allekirjoittaneeseen.

Starttiviivalla ollaan seuraavan kerran varmaankin Lauri Ausin muistoajossa, sitä ennen syödään omeprazolia puurokauhalla ja levätään, että mies saadaan taas iskuun.

SM-Maantie 2013

Ei nappaisi taaskaan kirjoitella kisasta oikein mitään, surkeasta sijoituksesta kun ei meinaa saada juttua aikaiseksi.

Kovat oli kovia ja mitalit menivät melko odotetuille ajajille, tiimi nappasi miesten kisasta kivasti kaksoisvoiton. Tosin ei se hirveästi mieltä lämmitä, kun samaan aikaan oma kisa menee enemmän tai vähemmän päin persettä... Noh, aina asiat eivät mene ihan putkeen.

Muutenkin ajaminen kisassa oli taas kerran, perisuomalaiseen tapaan, melko mielenkiintoista. Saattoi tulla sanottua jollekin kisan aikana hieman ikävästi, kun ihmettelin muiden ajajien ja tiimien tekemisiä, toivottavasti kukaan ei ottanut asiaa liian vakavasti ja vetänyt hernettä nenään.

Lauantaina pitäisi ottaa suunta kohti Ruotsia, tosin sitä ennen pitää kerätä ajomotivaatio kasaan, nimittäin tällä hetkellä ei koko pyöräily pahemmin jaksa kiinnostaa...

Kettu kuittaa, hieman ketuttaa!

Porvoon Ajot

Eipä jaksa tästä päivästä ihmeempiä raapustella, todetaan vain nopeasti, että eilinen ennustus osui kohdille ja oma kisa ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan...

Seuraavan kerran olen viivalla näillä näkymin SM-Maantiellä, sieltä tekisi mieli saada jonkinväristä mitalia, mutta saa nähdä miten miehen käy!

Fellmannin Ajot

Kisakausi avattu nyt myös kotimaan kamaralla, kun tänään oli vuorossa perinteikäs ja samalla oma sekä tiimin kotikisa Fellmannin Ajot. Sijoitus oli ensimmäinen häviäjä eli neljäs, mutta onneksi tiimikaveri Paavo korjasi lopun soololla voiton kotiin.

Reitti oli täksi vuodeksi muuttunut hieman aikaisemmasta ja olipa mukaan saatu pieni pätkä hiekkaakin, mielestäni onnistunut parannus verrattuna viime vuoteen. Kisa ampaistiin käytiin ihan mukavalla vauhdilla ja heti alusta alkaen porukka rakoili hieman. Aika alkupuolella kärkeen karkasi Paavo, Mansner ja yksi mies patonkimaasta. Itse iskin hieman myöhemmin yksin väliin ja pääsinkin porukan perälle kunnes rengas kosahti samalla hengenvedolla. No uutta kiekkoa alle ja neutraalin jälkeen takaisin hatkaan.

Hieman myöhemmin hatkaan tykitti mukaan Keppisin Manninen ja myös Veikkanen kyllästyi jossain vaiheessa pääjoukon vauhtiin ja tuli vauhdittamaan matkantekoa. Allekirjoittanut koitti kilpailun lopussa sätkiä säälittävästi irti hatkasta siitä välillä onnistuenkin, tosin eroa ei paljoa syntynyt. Sen verran sai sentään muita pehmitettyä, että kun Paavo iski kaksi kierrosta ennen maalia niin voittaja oli samantien selvillä. Loppukirissä sitten neljäs sija, joka oli hieman laiha lohtu, mutta onneksi tiimi voitti sentään kisan.

Mäkiläski ajamassa päin tolppaa

Huomenna uutta yritystä Porvoossa, pitää koittaa riehua jotain ettei mene ihan lusmuiluksi. Loppuun vielä villi veikkaus, että huomisen voittaja voi olla suurella todennäköisyydellä sama kuin tänään.

Tour of Estonia, etappi 3

Mäkiläski horisee hieman viimeisestä etapista, josta muodostuikin melko rankka kuten olinkin aavistellut. No jalkaa oli sentään sen verran, että kärkiporukassa maaliin sijalla 26 ja pystyi siellä matkan varrella jotain yrittämäänkin.

Kilpailu on monena aikaisempana vuotena ratkennut jo ensimmäisellä tai toisella kierroksella, joten ajattelin että näin voi käydä tänäkin vuonna. Pääsin kierroksen toisen nousun alle aivan kärjestä ja kun jalat tuntuivat ihan hyviltä niin tykittelin siihen nyppylään mitä jaloista irti sai. Harmittavasti kukaan ei tullut peesiin, joten hieman rimpuilua yksin ja takaisin pääjoukon hoteisiin tasaannuttamaan maitohappoja.

Kisa jatkui melkein koko päivän aika reippaalla matkavauhdilla ja pahempia hengähdystaukoja ei ollut. Irtiottoja ja niiden yrityksiä oli menossa koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta etappiajon luonne muutti kisaa sen verran, että kaikki irtiotot tulivat kiinni. Iskua oli aina viimeiseen kierrokseen asti, mutta loppujen lopuksi kisa meni massakiriin. Siinä Paavo koitti vielä hieman jeesata, mutta kun jalat olivat jo pari kilometriä ennen maalia tönkkösuolatut maitohapolla niin eihän siitä mitään tullut. Maaliin kuitenkin sijalla 26, parempaankin olisi ollut mahdollisuutta jos siellä jaloissa olisi ollut edes hieman enemmän taagia, mutta menee taas kyllä iänikuiseksi jossitteluksi.

Kokonaisuutena Tour of Estonia oli kieltämättä pieni pettymys, alku oli aika nihkeää, mutta viimeisellä etapilla pystyi sentään nousemaan takaisin omalle tasolle. 26:s sija ei kuullosta varmaan kovin kummoiselta, mutta kyseisessä ajoseurassa se on sentään tyhjää hieman parempi saavutus. Toisaalta parempaa tulosta pitäisi saada aikaiseksi, jos meinaisi saada jonkinlaista paperia allekirjoitettavaksi kauden päätteeksi...

Seuraavaksi vuorossa kisaa kotimaan kamaralla Lahdessa ja Porvoossa, jos se kauden voittotili aukeaisi siellä ??

Ja terveiset ADT:lle, siellä näköjään luetaan myös tätä blogia kun tiedetään tulla testaamaan niin sopivaan aikaan.

Tour of Estonia, etapit 1a&1b&2

Ajattelin kirjoitella taas hieman tarinaa, kun Tour of Estonia on hyvässä vauhdissa. Kisa potkaistiin eilen käyntiin aamun maantie-etapilla, iltapäivällä ajettiin tempoa Tallinnan vanhassa kaupungissa ja tänään kurvailtiin Tallinnasta Tarttoon.

Eilisen maantie oli melko hyytävää menoa, ainakin kelin osalta. Vettä tuli taas ja lämpötilakin oli melko kolea. Jalat olivat alussa melko hyvät, mutta kun koitti riehua tiensä hatkaan niin sen jälkeen olikin hieman nihkeää. Saatiin kuitenkin mies kaikkiin porukoihin mitä siitä nyt pääsi lähtemään, joten ei siellä pelkästään kannella istuttu koko aikaa. Maaliin pääjoukossa.

Illalla oli vuorossa lyhyt 3km tempo. Reitti oli aika harvinaisen veemäinen, mukulaa, mutkaa ja mäkeä. Vauhdinjako oli hieman epäonnistunut ja kun yhdessä mutkassa sai jarrutella vauhdit lähes nolliin liikenteenohjaajan ollessa ajolinjalla niin lopputulos oli aivan sen mukainen. Ei nyt sentään aivan viimeiseksi jäänyt.

Tänään ajettiin sitten hieman pidempi etappi, reitti käytännössä sama kuin viime vuoden Tallinna-Tartossa. Käsky kävi taas, että pitää yrittää mennä ensimmäiseen hatkaan. Kovaa yritystä useamman kerran ja olinkin mukana neljän miehen porukassa, joka näytti siltä että olisi voinut mennäkin. No seuraava porukka oli päivän lopullinen hatka ja siihen eksyi myös Samuel. Sen ansiosta muut saivatkin ottaa hieman rennommin, koska pääjoukon tahto näytti olevan massakiri. Ja massakiriinhän se menikin, tosin sitä ennen oli reilua äksöniä kasan muodossa 12km ennen maalia. Takarenkaan sai jarrutella kankaille, että sen pystyi väistämäään. Pääjoukossa kuitenkin taas maaliin.

Huomenna vuorossa viimeinen etappi, 12 kierrosta Tarton keskustan ympärillä. Tiedossa raskas päivä, koska helpohkon päivän jälkeen monien ajajien jalat ovat tuoreet ja rata ei tosiaankaan ole se kaikkein helpoin. Toivottavasti jalka palaa taas perustasolle huomenna, koska tänään ei ollut kovin lennokasta menoa.

Uutta raporttia ehkä huomenna, jos tältä motilta jaksaa.

Fietsen & Koffie Dorpenomloop

Toistaikseksi viimeinen kisa Hollannissa ei mennyt kyllä ihan putkeen näin lievästi sanottuna. Mies oli kyllä kunnossa, mutta ropleemat kulkupelin kanssa rokottivat tänään aika reippaasti.

Dorpenomloop oli oikein kotikisa, joten tiet olivat tutut ja kerrankin oli kivaa ajaa tuttua kisareittiä. Ja kun mukana oli vain amatöörejä, niin jalkaa oli ajaa aktiivisesti. Tulikin oltua parissa irtiotossa mukana jo ennen kuin porukka meni lopullisesti palasiksi sivutuulessa. Pääsin helposti kärkiporukkaan ja senkään vauhti ei jaloissa ihmeemmin tuntunut.

Jossain sadan kilometrin tienoilla onni kääntyi huonompaan suuntaan, takarenkaassa pieni vuoto ja muutenkin teknisiä ongelmia, joten oli vaihdettava pyörää. Asiat eivät menneet aivan kuten strömsössä, huoltoautoa ei päästetty hatkan taakse, joten sain uuden kulkupelin vasta pääjoukon takaa. Ja varapyörä oli ehkä vielä huonommin toimiva kuin alkuperäinen, ehjää rengasta lukuunottamatta. Olikin mukavaa vetää putkelta piiiiitkä mukulapätkä, koska satulasta ei voinut polkea liian korkealla olevan satulan takia ja tavoitella samaan aikaan pääjoukkoa. No joka tapauksessa peli oli menetetty, hatka meni menojaan ja itse tulin kiroillen pääjoukossa maaliin, suoraan sanottuna vitutti aika rankasti. Onneksi sentään tiimi otti voiton kotiin, jotain hyvää tässäkin konkurssissa...

Huomenna luvassa henkistä ja fyysistä palauttelua sekä siirtyminen takaisin Meridan puikkoihin. Maanantaina lento Suomeen, tiistaina kiireinen päivä koulun sekä kaiken muun kanssa ja sitten keskiviikkona maajoukkueen kanssa kohti Viroa. Siellä luvassa hyvätasoinen Tour of Estonia (UCI 2.1), joka on kolme päivää kestävä etappiajo. Tavoitteena olisi saada aikaan jonkinlaista tulosta, tämänpäiväisillä jaloilla sen pitäisi olla täysin mahdollista. Jos tuurikin olisi tällä kertaa mukana.

Kettu kuittaa!

Olympia's Tour, etapit 5&6

Olympia's Tourin viimeiset etapit on nyt ajettu ja samalla koko etappiajo saatu pakettiin. Melko kova kuuden päivän setti ja siihen vielä päälle TTT, joten viikon aikana on saanut ajaa kisaa ihan tarpeeksi. Nyt voikin ottaa hieman rennommin, olo ei ole edes kovin väsynyt, mutta ehkä se vielä yllättää jostain kulman takaa.

Tempossa en koittanut riehua sen ihmeempiä, perusajelua, tosin vaikka olisi ajanut miten tosissaan niin ehkä hirveästi kovempaa ei olisi kuitenkaan päässyt. Jalat toimivat kuitenkin aika hyvin ja meno oli yllättävän pirteää.

Iltapäivän korttelissa oli tarkoitus yrittää jotain, mutta aika yhtä tyhjän kanssa se oli, koska kisa oli niin kontrolloitu. Epopankki, De Rijke ja muut tiimit halusivat kisan päättyvän massakiriin ja niinhän siinä kävikin. Ajatuksena oli koittaa lusmuilla jonkun porukan kirijunan peesissä lopussa, muttei sitäkään päässyt toteuttamaan, kun flamme rougella takaa kuului pssh. No ehjänä kuitenkin maaliin, kokonaiskisassa saavutin sijan 34, joka oli kohtuullinen ennakko-odotuksiin nähden.

Koko Olympia's Tour oli ihan positiivinen kokemus, vaikka olisihan ne alun ensimmäiset etapit mennä myös hieman paremmin. Limburgin etappiin täytyy olla tyytyväinen, ei tiimi enkä edes itsekään odottanut noin "hyvää etappia". Mutta parasta oli se, että jalat oikeastaan paranivat koko etappiajon ajan eikä edes viimeisenä päivänä jalka ollut kovin raskas. Kai jonkinlainen merkki siitä, että asioita on tehty oikein ?? Toivottavasti meno jatkuu positiivisena seuraavan viikonlopun kisassa ja myös Tour of Estoniassa. Molemmista lähdetään hakemaan hyviä sijoituksia, kun kunto ja itseluottamus tuntuvat olevan menossa tällä hetkellä oikeaan suuntaan.

Paluu Suomeenkin koittaa kohta, ihan mukava palata kotimaan kamaralle, välillä on ollutkin aika kypsä tähän Hollannissa olemiseen. Tarkoitus on näin alunperin olla kotona ainakin kuukauden päivät, saa nähdä kuinka pitkään sitten tulee Lahdessa majailtua, koska tarkkoja suunnitelmia loppukesän osalta ei vielä ole tehty.

Olympia's Tour, 4.etappi

Huh huh mikä päivä! Ennustelin jo vähän etukäteen, että päivästä tulee kova, mutten uskonut sen olevan näin raskas. 193km Limburgin mäkiä kierrellen kaatosateessa ja kylmässä kelissä teki päivästä todellakin jäätävän!

Kisan kuningasetappi tarkoitti sitä, että monet tiimit tulisivat tekemään hartiavoimin töitä saadakseen johtajanpaidan itselleen. Tästä johtuen koko päivä vedettiin enemmän tai vähemmän kaasu pohjassa heti alusta alkaen. Jalat olivat todella hyvät, vaikka sykkeet olivatkin melko koomassa. Jos sykkeitä uskoo niin koko päivänä ei menty yli kynnyksen, mutta watteja joutui puskemaan välillä aika rajusti.

Tarkoituksena oli peesailla koko päivä ja päästä nousuihin hyvistä asemista, jotta olisi varaa ottaa vähän kevyemmin, jos hapot iskisivät tai sitten päästä mukaan iskuihin. Tätä taktiikkaa haittasi kisan alkupuolella kuitenkin aika pahasti kaluston kanssa olleet erilaiset ongelmat ja reilun kahden tunnin jälkeen ketjukin katkesi. Luulin hetken jo kisan olevan ohi, koska tiimin huoltoauto oli jossain grupeton takana, mutta onneksi Shimanon neutraalihuolto pelasti tilanteen ja pääsin vielä takaisin pääjoukkoon.

Porukka harveni koko ajan nousujen ja kelin vaikutuksesta, mutta omat jalat olivat sen verran hyvät, että pystyin roikkumaan pääjoukossa(kärkiporukka) melkein koko kisan loppuun. Kuitenkin noin 35km ennen maalia, kun mäkimiehen luurangot alkoivat ajaa kokonaiskisan voitosta niin porukka meni aika palasiksi ja ei ollut mitään jakoa mennä mukaan. No onneksi kovin moni muukaan ei jaksanut iskeä, vaan porukka harveni itsekseltään loppua kohti, ajajat vain yksinkertaisesti hyytyivät keliin ja mäkiin.

Itse rimpuilin maaliin sijalla 17, joka oli kaiken huomioon ottaen mielestäni hyvä saavutus. Olin myös etapin paras amatööri, näin pikaisesti katsottuna, joten ei tässä ehkä olla ihan surkeassa kunnossa vaikka välillä niin onkin luullut. Etappi oli kuitenkin sen verran raskas, ettei kukaan voi tulla sanomaan, että pärjäsit tuurilla.

Huomenna pitäisi vielä jaksaa ajaa lyhyt tempo ja kortteli. Tarkoituksena on himmailla hieman tempossa ja koittaa säästää voimia kortteliin ja iskeä siellä sen mitä näistä jaloista irti saa. Jos meno on yhtä lennokasta kuin tänään niin voi jopa onnistua nappaamaan hyvän etappisijoituksen. Jos ei, niin se on sitten voi voi, tämä päivä saattaa nimittäin painaa jaloissa aika rankasti.

Olympia's Tour, 3.etappi

Hieman helpompi päivä tänään, vaikka ei siitä kyllä helppoa saa tekemälläkään. Vähäinen tuuli ja sade teki ajamisesta aika hermostunutta ja välillä jopa melko vaarallista, joten piti olla varuillaan koko ajan.

Etappi lähti taas, yllätys yllätys, käyntiin kovalla vauhdilla. Noin 5km kohdalla tapahtui Olympia's Tourin ensimmäinen iso kolari. Vauhtia varmaan päälle viisikymmentä, kun ukkoa alkoi kaatumaan edestä koko tien leveydeltä. Kuin ihmeen kaupalla pysyin pystyssä, mutta kun vauhti tyssäsi ja raadot oli kierretty niin pääjoukko oli melko kaukana. Harmittavasti vähän ajan päästä oli tulossa välikiri ja mäkikiri, joten myötätuuleen kiitänyttä pääjoukkoa saatiin jahdata melko pitkään ja sinne ei ihan helpolla takaisin päässyt.

Loppukisa oli aika kaksijakoinen, välillä kärkeen pääsi pari hatkaa, itsellänikin oli yritystä, muttei mitään tulosta kyllä tullut. Tämä tarkoitti sitä, että vauhti oli välillä jopa leppoisaa, mutta sitten kun alettiin ajamaan, niin ei nopeus ollut alle 50km/h piiitkään aikaan. Viimeiset 45km ajettiin neljänä kierroksena, jotka olivat sateella kieltämättä hieman hazardit. Onneksi kuitenkin isommilta kolareilta vältyttiin ja rullailin massakirissä maaliin sijalla 54. Jalat olivat tänään yllättävän hyvät, toivottavasti sama trendi jatkuu myös huomenna.

Huomenna sitten vuorossa jäätävä etappi Limburgissa. Matkaa hieman vajaa 200km ja nousuja on matkan varrelle löydetty huhujen mukaan 34 kappaletta. Äärimmäisen kova päivä siis tulossa, ainoana tavoitteena päästä ehjänä maaliin aikalimiitissä, kaikki sen päälle on pelkkää plussaa.

Mäkiläski toivoo mäkijalkoja, saa nähdä miten käy.

Olympia's Tour, 2.etappi

Taas yksi etappi selvitty ehjänä maaliin, vaikka vauhtia ja vaaratilanteita riitti matkan varrella, tuulta tietenkään unohtamatta.

Vauhtia pidettiin taas tänään aika reippaasti heti alusta alkaen, eikä kummoisia hengähdyshetkiä kisan aikana ollut vaikka tulinkin maaliin pääjoukossa. Päivän ratkaisunhetket olivat suunnilleen 80km kohdilla, yllättäen pääjoukko katkesi käytännössä myötätuulessa. Porukka oli hajonnut jo 10km aikaisemmin, jolloin olin ykkösporukassa, mutta tällä kertaa olin haukkaamassa evästä hieman taaempana. Ja kun tajusin, että porukka katkesi niin peli oli silloin jo menetetty. Loppumatka sitten pääjoukossa, ei sielläkään valitettavasti päässyt liian helpolla. Mainitaan vielä, että voittajan keskinopeus oli reilu 47km/h, joten jokainen voi siitä päätellä, että onko ajettu kovaa vai ei.

Huomenna luvassa hieman lyhyempi, 157km etappi. Jos jalkaa riittää, niin pitää koittaa riehua itsensä irtiottoon, jos ei niin sitten voi taas "kruisailla" pääjoukossa. Taas yksi kova päivä tiedossa.

Uutta tarinaa puskee taas huomenna...

Olympia's Tour, 1.etappi

Ensimmäinen maantie-etappi on nyt takana ja menihän se hieman paremmin kuin eilisen prologi. Maaliin pääjoukossa sijalla 77, joten ihan kohtuullisesti meni vaikka eihän tuolla sijoituksella nyt vielä juhlita.

Päivän kisa oli todella hermostunut ja kun siihen lisättiin kova tuuli sekä koko ajan jatkunut reipas matkavauhti niin etapista muodostui kohtuullisen raskas. Kisan alkupuolella kärkeen karkasi sivutuulessa reilun kymmenen ajajan vahva porukka. Tämä täydentyi myöhemmin noin kahdellakymmenellä ajajalla, jotka karkasivat pääjoukolta noin 120km kohdilla. Kyseessä taas melko kova porukka, joka vain sattui missaamaan ensimmäisen yrityksen. Nämä muodostivat myöhemmin kisan kärkiporukan, joka kamppaili etappivoitosta. Samaan aikaan koitin ottaa itse hieman rauhallisemmin pääjoukossa, vaikka ei kovin rennosti päässyt ottamaan, kun päivän keskinopeus oli päälle 45km/h. Maaliin kuitenkin ihan kohtuullisessa hapessa ilman mitään kummempia ongelmia.

Huomenna luvassa 173km etappi, toivottavasti meno olisi hieman rauhallisempaa kuin tänään, vauhti tosin ei taida pahemmin hiljentyä. Ennustajaeukot lupailevat pääosin myötätuulta ja kehnoa keliä. Ratkaisevat hetket ovat luultavasti hieman ennen 100km kohtaa, koska sen jälkeen on vuorossa melkein 30km pituinen silta, jolla porukka menee viimeistään aivan palasiksi. Jos sitä koittaisi huomenna parantaa hieman tämän päivän sijoitusta, tosin en jaksa hirveästi siitä stressata, menee miten menee.

Uutta raporttia pukkaa ehkä taas huomenna. Sitä odotellessa...

Wieringermeer TTT ja Olympia's Tourin prologi

Sunnuntain sarastaessa alkoi allekirjoittaneen seitsemän päivän (kisa)putki. Tiimi oli järjestänyt eiliselle pieneksi alkulämmöksi 50km pituisen joukkueaika-ajon, joka oli osana pohjois-Hollannin cuppia. Mieluiten olisin kyllä käyttänyt sunnuntain jalkojen herkistelyyn, mutta ei auta itku markkinoilla, joten nenä mutkaan, elva päälle ja kisaa ajamaan.

Itse kisareitti ei kovin paljoa ihmeellistä tarjonnut, 25km reitti yhdellä u-käännöksellä kahteen kertaan kynnettynä melko navakassa tuulessa oli päivän resepti. Matkaan lähdettiin kuuden miehen joukkueilla ja vauhti oli tietysti tapissa heti alusta alkaen nopeusmittarin näyttäessä vain vitosella alkavia numeroita. Pian kävikin niin, että yksi tiimikaveri tippui joukosta, kun vauhtia oli hieman liikaa. Seuraava uhri löytyi jossain 40km kohdalla, joten maaliin tultiin vain neljällä miehellä joka ei ollut aivan optimaalista. Lopputuloksena kuitenkin ihan kohtuullinen kolmas sija, oma ajo oli hyvällä mallilla ja tiimikin oli siihen tyytyväinen.

Tänään oli sitten vuorossa Olympia's Tourin (UCI 2.2) prologi, pituudeltaan 3,4km, joka ajettiin tuulisella reitillä. Oma ajo oli aika luokaton esitys, eipä voi jäädä kuin parannettavaa huomiselle. Järjestäjillä oli myös melkoista säheltämistä tänään, vaikutti omaan ajoonkin jonkun verran. Luulisi, että tämän tason kisassa osataan hoitaa hommat, mutta kun ei niin ei.

Pää pystyyn ja huomenna kohti parempia sijoituksia!

Etappiajoja tiedossa

Vähän positiivisempia uutisia pitkästä aikaa kisarintamalla, ei tosin vielä tulosten muodossa, mutta toivottavasti nekin seuraavat hieman myöhemmin. Eilen varmistui, että pääsen ajamaan ensi viikon maanantaina alkavan Olympia's Tourin (UCI 2.2) ja hevosmiesten tietotoimiston mukaan olisin myös ajamassa maajoukkueen kanssa kuun lopussa olevan Tour of Estonian (UCI 2.1). Viron keikasta tuli vahvistuskin tänään, joten siellä ajetaan maajoukkuepaidassa ja samalla jätetään Hollannin alangot taakse joksikin aikaa.

Muuten ei ole ihmeempää kerrottavaa, hengitys on mennyt hieman parempaan suuntaan, mutta itse ongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Ja paikallisten lupaukset asian hoitamiseksi ovat olleet yhtä ponnettomia kuin ennenkin, alkaa kieltämättä hieman kyrsiä. Kunnosta ei ole oikein itselläkään tarkkaa tietoa, tosin ajaminen on kyllä tuntunut nyt hieman paremmalta kuin aikaisemmin. No äkkiähän se tuolla etappiajossa selviää, että onko siellä jaloissa tarpeeksi watteja vai ei, sen verran kovaa porukkaa on kuitenkin vastassa.

Olympia's Tourille en aseta mitään tavoitteita, jos nyt vaan pääsisi ajamaan ilman ongelmia kisan läpi, niin se olisi jo aivan tarpeeksi hyvin. Toivottavasti sieltä tarttuisi hieman taagia jalkoihin ja sitten Tour of Estoniassa saisi tehtyä jonkinlaista tulosta. Heti ToE:n jälkeen on myös luvassa Riga GP (UCI 1.2) TWD-Länkenin kanssa.

Luvataan nyt tähän loppuun vielä, että päivittelen Olympia's Tourilta joka päivä jotain kuulumisia, jos vain majapaikoista löytyy nettiyhteys. Kilpailuista lisätietoa löytyy seuraavista linkeistä, jos jotain sattuu kiinnostamaan: Olympia's Tour & Tour of Estonia.

Vastatuuleen soutajat

Poikkeuksellisesti blogitekstin otsikkona ei ole kisa, vaikka tulihan tuolla Zuid Oost Drenthe Classic Exloossa kärvisteltyä neljä ja puoli tuntia. Tammikuun loppupuolen jälkeen on ollut melkein koko ajan enemmän tai vähemmän ongelmaa ja kyllähän sen huomaa, että ei se pyörä liiku oikein mihinkään. Vastatuuleen ollaan siis soudettu jo pidemmän aikaa.

Viimeisimpänä ropleemana ovat olleet hengitysvaivat, jotka ovat erilaatuisena vaivanneet melkein koko kisakauden. Aluksi olin varma, että syy on allergiassa, mutta hiljalleen alkaa vaikuttaa siltä, ettei homma selity vain allergialla, koska vaiva jatkuu lääkkeistä huolimatta. No jos tässä jossain vaiheessa selviäisi, että mikä miestä vaivaa ja saisi tropit siihen, niin voisi tilanne hieman helpottaa. Ulkomailla persaukisena kunnolliselle lääkärille pääseminen on muuten helpommin sanottu kuin tehty... Valitettava fakta kun on, että happea tarvitsee jotta pyörä liikkuu kunnolla. Toisaalta siihen tarvitsisi myös nykyistä parempaa kuntoa, ei kai siitä faktasta pääse enää yli eikä ympäri. Itseluottamuskin matelee jossain ruutanan seurana pohjamudissa tällä hetkellä, siitäkin voisi olla vähän hyötyä.

No mainitaan nyt muutamalla sanalla tuo kisakin. 208km kovatasoisessa seurassa mukulakivillä ja sivutuulella maustettuna oli tänään liikaa omille jaloille. Kun 100km kohdilla alettiin ajamaan kunnolla, niin silloin joutui toteamaan, että kärki karkaa. Sitten seuraavan tunnin aikana porukka räjähti aivan palasiksi. Valuin pääjoukosta kätevästi grupettoon, jossa oli myös joku muuan Nico Eeckhout, oli varmaan eksynyt pahemman kerran. Jossain reilun neljän tunnin jälkeen komissaari tuli huutamaan ikkunasta, että menkää pojat kotiin, kisa on ohi. Siihen se sitten jäi, ihme etteivät antaneet ajaa porukan maaliin, kun ei matkaa ollut enää hirveästi jäljellä. Lopputuloksena jo liiankin tuttu keskeytys, tiimistäkin selvisi vain yksi kuski maaliin.

Tiistaina pitäisi mennä kyntämään jotain 80km pituista korttelia, saa nähdä miten mies elpyy siihen mennessä. Toukokuun kisaohjelmasta ei ole mitään hajua, saa nähdä mitä pääsee ajamaan, odotukset ovat sen suhteen aika maltilliset. Omat tulokset kun kuitenkin ovat olleet tasoa surkea ja (ansaitut?) haukut tuli tämän päivän kisan jälkeen, niin tulevaisuus näyttää mitä eteen tupsahtaa...

Ei vaivuta vielä synkkyyteen vaikka mieli tekisin, kai se päivä paistaa joskus vielä risukasaankin ???

GP Herning

Eipä mennyt taas kaikki kuin elokuvissa. Koko mies oli haamu verrattuna viime viikonloppuun ja kun päälle lisätään pienet ongelmat hengityksen kanssa, niin ei siitä hyvää seuraa tämän tason kisoissa. Tuloksena oli siis jo tälle vuodelle liiankin tuttu DNF ja autossa istutut reilu 1300 kilometriä.

Kisasta ei jaksa enempää kirjoitella, aika alusta asti huomasi ettei tänään kulje kunnolla. Kova kisa höystettynä pienellä tuulenvireellä, paikoittain kapeilla teillä ja siihen vielä päälle välillä erittäin pehmeitä hiekkateitä. Tämä tarkoitti sitä, että kisa oli enemmän tai vähemmän pelkkää selviytymistä ja sitä kesti noin neljä tuntia, jolloin jalat sanoivat sopimuksen irti. GP Herningiä ei kyllä turhaan kutsuta yhdeksi Tanskan klassikoista, jäätävä ja omalla tavallaan hieno kisa. Voitto meni Lasse Norman Hansenille, mies voitti viime kesänä olympiakultaa omniumissa, joten tasoakin taisi kisassa olla ihan kohtuullisesti.

Ensi sunnuntaina olisi taas vuorossa UCI-kategorian kisa. Jos nyt koittaisi päästä tällä kertaa maaliin, huhun mukaan matkan varrelle on kynnetty mukulakiviä, joten saa nähdä millainen kisa tulee. Toivotaan vielä kaupan päälle hyviä jalkoja ja toimivaa hengitystä, niin olisi hieman kivempi ajella.

Ennen kisaa hymyilytti vielä, myöhemmin hymy kyllä hyytyi

Rund um Steinfurt

Pääsin kuin pääsinkin ajamaan kisaa viime viikonloppuna varsin värikkäiden juonenkäänteiden jälkeen. Luvassa oli siis Rund um Steinfurt Saksassa, normaali amatöörikisa. Matkaa reilu 110km ja kahdentoista kierroksen aikana kiivettiin yhtä monta kertaa yksi lyhyt nyppylä, mukavaa vaihtelua Hollannin merenpohjan kyntämiseen.

Kisapäivän aamu valkeni synkän sateisena ja mäkiläski lähti ajamaan urheilukassi selässä kohti itää, josta myöhemmin löytyi autokyyti Saksaan. Kisapaikalla pientä ihmetystä aiheutti se, että paikalla oli tiimin porukkaa Assenista. Kun viikolla epätoivoisesti kahteen kertaan kyselin kyytiä, niin kukaan ei ollut menossa kisaamaan. No onneksi Steinfurtissa aurinko paistoi ja lämmintäkin oli ihan mukavasti, ehkä Saksa ei olekaan niin paska maa ?

Itse kisa meni ihan kohtuullisesti. Koitin ajaa hieman aktiivisemmin kuin yleensä, eli tuli riehuttua ehkä vähän liikaakin. Porukka hajoili hieman matkan varrella, mutta kun reitin ainoassa nousussa oli nihkeä vastatuuli niin se teki erojen saamisesta vaikeaa. Allekirjoittaneen ja muiden vastusteluista huolimatta kisa päättyi kuitenkin massakiriin. Koitin pysyä lopussa kärjen tuntumassa, koska kierros loppui kaupunkiin ja meno oli taaempana ollut jo kisan aikana melko sekavaa. Selvisin viimeisestä kurvista ehjänä ja vaikka 300m ennen maalia joku yritti kovasti viedä etukiekon alta niin silti pääsin maaliin ehjin nahoin. Tuloksena 18:s sija, vaikka virallisissa papereissa sillä sijalla onkin tiimikaveri, taas vaihteen vuoksi omaa nimeä ei löydy tuloksista oikeasta paikasta, alkaa näköjään tulla jo tavaksi. Tämän sekaannuksen takia muutamat palkinto€urotkin jäivät saamatta, joita Osuuspankki-Kela Racing Team olisi kovasti arvostanut.

Summa summarum, ihan mukava kisa vaikka ihmeempää tulosta ei tullutkaan, vauhtiakin oli kohtuullisesti kun keskinopeudeksi saatiin 44km/h. Jalat alkoivat olla jo sellaiset kuten pitääkin, sai ehkä vähän itseluottamusta lauantaina ajettavaa GP Herningiä (UCI 1.2) ajatellen. Siellä luvassa 200km höystettynä kuudellatoista hiekkatiepätkällä, joten aika jäätävä kisa on tulossa, jos sitä selviäisi maaliin kohtuullisella sijalla niin voisi olla ihan tyytyväinen. Ja mielellään pitäisi muutenkin saada kisassa jotain aikaiseksi, että saisi lunastettua paikan toukokuussa ajettavalle Olympias Tourille (UCI 2.2), joka on kuitenkin yksi alkukauden päätavoitteista.

Riittää taas tälle kerralle, turhaa turinaa luvassa taas Tanskan jälkeen.

Ainiin, meinasi unohtua lähettää sellaiset terveiset SPU:lle, että voisi koittaa tehdä joskus hamassa tulevaisuudessa lisenssistä hieman "aidomman näköisen". Ennen kisaa sai käydä tiukkaa vääntöä saksalaisen tuomarin kanssa siitä, että pääseekö omalla lisenssillä viivalle, kun ei meinannut millään uskoa sitä oikeaksi. Onneksi osaan sentään hieman saksaa niin ratkesi sekin tilanne, mutta eipä ole ollut ainut kerta kun kotimaista lisenssiä kummastellaan maailmalla.